Heikki K. Auvinen Kestävän kehityksen kriitikko

Eduskuntatyön uudistamisesta Suomessa

Kansanedustajien turhautuminen omaan työhönsä on merkki jostakin syvemmästä ongelmasta, joka kaipaa koko instituution toiminnan uudistamista.  Jääkiekossakin vaihtomiehistöjen käyttö ei tuo tulosta, jos pelin ja pelisääntöjen osaaminen puuttuu. 

Siltarumpupoliitikot

Maaseudulta valittujen kansanedustajien vihkiytyminen oman alueensa asioiden hoitamiseen sotien jälkeisessä Suomessa teki heistä siltarumpupoliitikkoja.   Kukaan leimakirveen käyttäjistä ei kiinnittänyt huomiota näiden ihmisten toiminnan tuloksiin valtakunnan kokonaiskehityksen kannalta.  Harjoitetun politiikan lopputuloksena oli perustuslain tasapuolisuusvaatimuksen toteutuminen koko valtakunnassa.  Tokihan ylilyöntejäkin oli siltarumpupolitiikassakin.

Eduskuntatyön ongelma

Suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistyminen ja Suomen EU-jäsenyys ovat muuttaneet niitä prosesseja, joiden ohjaamisessa valtiovallalla on keskeinen rooli. Kun nykyinen kansanedustuslaitos luotiin 1906 Venäjän vallan aikana, maailma oli hyvin erilainen.  Yksikamarinen kansa edustuslaitos oli sen ajan ajattelussa itsestäänselvyys.  Perustamisensa jälkeen kukaan ei ole halunnut lähteä muuttamaan muuttaa kansanedustuslaitoksemme rakennetta ja työjärjestystä.  Itse olen esittänyt muutosta näillä sivuilla useissa yhteyksissä. 

SOTE-uudistuksen tavoitteet

Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmä (SOTE) uudistuksessa on pahasti sotkettu puurot ja vellit, jos asiaa tarkastelee yhteiskunnallisten toimintamekanismien toimivuutta ja maan julkisen hallinnon uudistusta. Jos terveydenhuolto uudistuksen lähtökohtana on tasavertaisuusperiaatteen toteuttaminen yksittäisen kansalaisen kannalta, niin missä on toiminnan operationaaliset määritteet ja niiden toteutumisen kriteerit. Koko SOTE-uudistuksen kädenvääntö tapahtuu asioissa, joilla ei ole yksittäisen kansalaisen oikeuksien kannalta kovinkaan suurta merkitystä.  Ei ole ihme, jos eduskuntatyössä turhaudutaan, kun tavoitteet ja pelisäännöt eivät ole selviä.

Nopeusrajoitukset ja niiden valvonta

Talonpoikaisjärjen käyttö Suomen tieliikenteen nopeuksien valvonnassa loppui, kun autot korvasivat hevosvetoiset kulkuneuvot. Hevosten aikana ainakin hevonen tiesi rajoituksensa, eikä niitä tarvinnut tienvarsille erillisin liikennemerkein asettaa.  Ei myöskään valvoa, koska luonto piti huolen jaksamisesta.
Ajan tuittupäisyys ei kuitenkaan ole paljon muuttunut.

Sen sijaan yhteiskunnan tieliikenteen valvonta on muuttunut.  Eikä aina toivottuun suuntaan.  Jos joku
voi tieteellisten tutkimuksien ja/tai muiden selvitysten avulla vakuuttaa minut rajoitusten vaikutusten eroista, kun rajoituksia vaihdellaan 10 – 20 km/tunnissa lyhyillä matkoilla kaupunkialueilla tai maanteillä suhteessa kokonaismatkaan ja sen onnettomuusriskien hallintaan. Talonpoikaisjärjes käyttö ei ole kielletty Suomessa.

Maatieliikenteen kontrollissa on kaksi lähtökohtaa.  Tiellä liikkuvien asennekasvatus, joka koskee kaikkia tiellä liikkuvia sekä jalankulkijoita että moottoriajoneuvolla ajavia, kuin myös nuoria ja vanhoja.  Alkoholiasioissa yksilön omaan vastuuseen perustuva politiikka voitti viimeisessä uudistuksessa.  Yhä monimutkaisemmaksi muuttuvassa tieliikenteen nopeuksien valvonnassa ja nykyisissä rikesakkomenettelyissä yleinen lainkunnioitus saa pahoja kolhuja ”kohtuuttomien” rikesakkojen ja ajokortin kuivatusten takia verrattuna rikkeen vaikutukseen liikenneturvallisuudessa.   

Valvonta tiedon valtateillä Suomessa

Kansainvälinen Suomi on saanut viimeaikaisen kehityksen yhteydessä toisenkin liikenteeseen liittyvän ongelman.  Valtioiden olemassaolo perustuu omaan ja itsenäiseen lainsäädäntövaltaan omalla alueellaan.
Omien lakiensa lisäksi itsenäisiä valtioita säätelee niiden kansainvälisten sopimusten velvoitteet, jotka itsenäiset valtiot ovat allekirjoittaneet. 

Sosiaalinen media on toimintaa, jonka lähtökohtana on palvelun tarjoajien yksityinen voitontavoittelu. Sosiaalisen median toimijoiden sopimuskäytännöt ovat asymmetrisiä, ne eivät perustu ns. ”Win-Win” periaatteeseen, jossa molemmat osapuolet ovat samanvertaisia toisiinsa nähden.  Sosiaalisen median toimijat eivät myöskään tunnusta valtioiden olemassa oloa toissijaisina sopijaosapuolina, jossa tämä
toissijainen osapuoli voisi asettaa velvoitteita ja/tai seuraamuksia sosiaalisen median toimijalle oman
lainsääntövallan määrittelemän alueen ulkopuolella.

Sosiaalisen median käyttäjän konfliktitilanne sosiaalisen median toimijan kotimaassa on käytännössä
mahdotonta, koska sopimusoikeudellinen asema muistuttaa vanhaa ”vakuutusyhtiöiden ja vakuutuksen ottajan sopimusoikeudellista suhdetta, joka on myös luonteeltaan asymmetrinen.

Uuden eduskunnan haasteet

Eduskuntatyön ei tarvitse olla turhauttavaa kansanedustajille.  Jos kansa valitsee edustajansa, sinne tullaan valitsemaan ihmisiä, jotka ovat sitoutuneempia maamme kehittämiseen.  Se todellisuus, joka syntyy lehdistön ja sosiaalisen median avulla poikkeaa suuresti siitä todellisuudesta, jota nämä siltarumpujen miehet ja naiset sotien jälkeen rakensivat. 

Kolmannen sukupuolen määrittäminen lainsäädännön avulla ei ole prioriteettiasia Suomessa. YK:n 1948 ihmisoikeusjulistukseen perustuvat johdannaiset ihmisten oikeuksista eivät edistä yksilön oikeuksia. Ihmisen identiteetti muodostuu yksilön käsityksestä ja saamastaan palautteesta ympäristöstä.  Sitä ei muuteta puoliaskelten arkkityypillä kokonaisten askelten maailmassa ja sen hallinnossa.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat