Heikki K. Auvinen Kestävän kehityksen kriitikko

Kestääkö kehitys Suomen ja Venäjän suhteissa?

Vuoden 2018 presidentinvaalien yhteydessä on paljon keskusteltu Suomen paikasta maailmassa.  Onneksi tontin paikan valinta tapahtui jo vuosituhansia sitten ”varpujen” avulla metsien ja vesistöjen keskeltä.  Nyt  tontilla on viimeiset 100 vuotta keskusteltu millainen talo tulisi rakentaa, sen kulmakivinä voisivat olla seuraavat periaatteet:    

1. Maailmankuvan oikeudellisuus

Pieni kansa säilyy yhtenäisenä ja muutoskykyisenä, kun se pystyy tekemään yksilö- ja yhteisötasolla valintoja, jotka perustuvat mitattavissa oleviin tosiasioihin, jotka yhteisön enemmistö kokee olevan sopusoinnussa omien ja yhteisön intressien kanssa.  Tosiasioihin perustuvat valinnat ja päätökset on oltava myös julkisia ja läpinäkyviä.  

Todellisuudesta poikkeavan tiedon levittäminen/hyväksikäyttö oman tai viiteryhmänsä edun ajamiseen on arvioitava uudelleen sekä molempien maiden perustuslaeissa määriteltyjä kansalaisoikeuksia loukkaavana toimintana että mediainstituution perättömien tietojen levittämisen oikeudellisiissa vastuukysymyksissä.   

2. Vuoropuhelu lähinaapurien kanssa

Suomi toimii maantieteellisellä alueella, jossa yllä kuvatussa tiedon luotettavúuskysymyksessä on eroja naapurimaiden välillä käytännöissä ja oikeusperiaatteissa. Venäjän yhteiskunnallinen  kehitys ja maan oma historiakirjoitus eroavat Suomen ja muiden sen naapurien todellisuuskäsityksistä.   

Näkökantojen erilaisuus naapurimaiden todellisuuskäsityksissä ja historiankirjoituksessa ei estä Suomen valtiota ja suomalaisyhteisöä pitämästä yhteyksiä naapureihinsa parhaaksi katsomallaan tavalla omien kansainvälisten sitoumuksiensa puitteissa.  Vuoropuhelun osapuolilla on oikeus omista lähtökohdista tehtyihin tilannearvioihin yhteistyössä.          

3. Yhteisten intressien etsiminen

Pitkän menneisyydessä tapahtuneen yhteiselon turvaamiseksi kahden erilaisen ihmisyhteisön välillä myös tulevaisuudessa voidaan varmistaa avoimen tiedonvaihdon, taloudellisen yhteistyön sekä molempien maiden kansalaisten keskinäisen kanssakäymisen edistämisen ja käytännön toteutuksen avulla.

Keinovalikoimaan kuuluu myös maiden suvereniteetin ja omalla alueellaan olevien ihmisyhteisöjen turvallisuuden takaaminen molempien maiden parhaaksi katsomillaan keinoilla omien etujen ja ratifioimiensa kansainvälisten oikeusperiaatteiden kunnioittamisen periaatteiden avulla.  

4. Omien vahvuuksien vahvistaminen

Suomi ja suomalaisuus on kautta vuosituhansien elänyt metsistään.  Altain alkukodin jälkeisessä yhteiselon aikana suomalaiset tekivät valinnan elämästään metsissä.  Arojen ja isompien yhteisöjen vainolaisia paettiin metsiin ja niiden hyödyntämisestä tuli perusta suomalaisyhteisön identiteetille ja suhteelle luontoon sekä sen hyväksikäyttöön. 

Jatkossakin yhteinen taakse jäänyt historia voisi olla lähtökohtana kahden naapurimaan talousyhteistyötä kehitettäessä kuin myös etsittäessä omia vahvuuksia suhteessa maailman muihin maihin ja asioihin.  Yhteistyötä voidaan harjoittaa erityisesti kestävään kehitykseen liittyvässä metsäosaamisessa ja lämpötilaerojen hyödyntämiseen perustuvassa vesitaloudessa.    

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ei ehkä ole sattumaa tontin sijainti. Suomalaiset tarvitsevat ja ovat kansakuntana tarvinneet tämän hiljaisen ja syrjäisen sijaintinsa miettiäkseen syntyjä syviä. Uskon yksilöön ja sen merkitykseen, kun yksilö "löytää" itsensä. Ihmiseen vaikuttaa sukunsa ja menneisyytensä. Myös kansakuntana Suomi voi löytää itsensä. Elon aikana sillä on merkitystä, tunteeko itsensä vai onko Raamatunkin sanomaan viitaten "kadoksissa". Ennen vanhaan ihmisille on ollut merkitystä sillä, että onko hän kadoksissa ja sitä pelättiin. Mielenkiintoisia nämä Uuden Suomen blogit. Jokainen puhuu sydämensä kyllyydestä. Itsensä etsimisen tiellä moni suomalainen.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Silloin kun esi-isämme saapuivat näille selkosille, heillä oli johdattajinaan omat jumalat, Ukko Ylijumala ja Tapio ja monia muita jumalia.
Silloin ei Jeesusta vielä ollut olemassakaan, tuskin oli mitään raamattujakaan olemassa. Silti esi-isämme osasivat saapua tänne;)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ovat osanneet saapua, ovat varmaan vanhoja mammutinmetsästäjiä. Vanhoissa tarinoissa johtajia ovat kulloinkin olleet ne, jotka ovat olleet ja heitä muistellaan tarinoissa. Vasta 1800-luvun kulttuurinperustamistyössä tarinoita on mm. Elias Lönnrotin ja Suomalaisen Kirjallisuuden seuran toimesta kirjattu kansiin. On saatu kirjallisessakin mielessä rakennettua Suomelle historiaa ja menneisyyttä.

Eurooppalaisessa kulttuuriperinnössä kristillisyyden piirissä on opeteltu ihmissuhdetaitoja ja muita eurooppalaisia kulttuuritaitoja. Raamattu on ollut myös tärkeä motivaattori painotekniikan kehittämisen osalta.

Paljon mielestäni on onnistuttu, kun tähän jäiseen maahan on saatu nykyaikainen menestyvä valtio.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Koko sodan jälkeinen aika on muistini mukaan kehitetty Suomen ja Venäjän välisiä suhteita. Tärkeintä on ollut ystävyyden jatkuva parantaminen.
Miksi ystävyyttä pitää kehittää ja lisätä vain Venäjän suuntaan? Muihin maihin ei ole ollut tarvetta lisätä ystävyyttä, on riittänyt normaalit suhteet.

Siis suhde Venäjään on erikoinen; ystävyyttä pitää lisätä jotta sotakiihkoinen naapuri antaisi meidän olla rauhassa?

Milloin saavutetaan normaalit naapurussuhteet?

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Normaalit suhteet on mahdollista varmasti saavuttaa. Suomen ja Venäjän välinen kulttuurityö edesauttaa normaalien suhteiden osalta.

Suomen historia eri naapurimaiden kesken on vaikea. On omista asenteistamme ja taidoistamme nykyään kiinni, miten suhteita naapurimaihin hoidetaan. Liikaa siinä ei voida työtä tehdä eikä liian hyviä olla, joten rauhassa tilannetta voi parantaa.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Tarjalle ja Leolle,

Olette tuoneet mielenkiintoisia lisänäkökulmia esittämiini ajatuksiin. Naapurimaiden viralliset suhteet ovat oma lukunsa, kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan suhteet omansa.

1990-luvulla alkanut venäläismatkailu Suomeen on merkittävämpi asia Venäjän historiassa kuin osaamme edes kuvitella. Suomessa käyneestä venäläisestä tuli ihminen, jolla oli omakohtainen kokemus käynnistä sivistyneemmästä maailmasta kuin Neuvostoliitto tai Venäjä.

Käsitys ulkomaailmasta syntyi oman yhteisön lojaliteetin ja sisäisen dynamiikan tuloksena. Sellaista asiaa - lojaliteetti valtiota tai omaa yhteiskohtaan - ei ollut tsarismin ja Neuvostoliiton aikana.

Miksikö? Kun yksilöllä ei ollut oikeuksia, sen pohjalta ei syntynyt myöskään yhteistä etu ja näkemystä asioiden tolasta. Kirkko ja Venäjän hallintoa palveleva kasakkajärjestelmä nagaikkoineen piti huolta ajatuksellisesta yhtenäisyydestä maan omilla ja siihen myöhemmin sotien avulla liitetyillä alueilla.

Suomessa ja Venäjällä eletään alkuvuodesta mielenkiintoisia aikoja. Onko Venäjän Federaation tilalle syntymässä muunlainen yhteisiin arvoihin perustuva poliittinen järjestelmä, joka perustuisi muuhun yhdistävään voimaan kuin vanha Moskova-keskeisyys.

Tällaisista vaihtoehdoista ei Venäjän vaaleissa keskustella, koska siellä oleva politiikan käytäntö on kuin kommandiittiyhtiön hallinto - "yhtiö ole minä" ja "kansa äänettömänä yhtiömiehenä". Tee siinä sitten päätöksiä...

Toimituksen poiminnat