Heikki K. Auvinen Kestävän kehityksen kriitikko

Yhtäläisyyksiä ja eroja suurvaltapolitiikassa

Viime kesänä kansainvälisen politiikan pelisäännöt alkoivat muuttua kun Donald Trumpin tulo Yhdysvaltain presidentinvaalikilpaan näytti ilmeiseltä. Muutos näkyy uudenlaisena ilmiönä mediassa, poliittisena prosessina erilaisine seuraamuksineen ja asioiden liittymisenä politiikan jatkuvuuteen.     

Yhdysvalloissa on hyvin erityinen tilanne, jossa presidenttiehdokas ja nyttemmin istuva presidentti on lähtenyt mukaan peliin omilla säännöillään, vähät välittäen muiden peliin osallistujien näkemyksistä.  Presidentti aloitti kautensa legitimoimalla ”America First” ja muut vaalilupaukset tekemällä niistä ja niiden täytäntöönpanosta presidentin asetuksia.

Yhdysvallat on maailman ensimmäinen valtio maailmassa, jolle on hyväksytty nykymuotoinen perustuslaki (1787).  Se on tärkein Yhdysvaltain presidentin ohjenuora virkaa hoidettaessa. Tapa, jolla Donald Trump on tuonut henkilökohtaset näkemyksensä ja tavoitteensa ohjeeksi politiikalle eroaa poliittisesti tiedostavan ihmisen tavoista kuunnella äänestäjiä.  

Jonkinlaista oppimista on nähtävissä, koska tapa puhua on pehmentynyt.  Sekä presidentti Trump että oppositio tietävät, että maan johdossa on löydyttävä yhteinen kieli, jonkinlainen vuoropuhelu viestien lähettämisen asemesta.  Ilman sitä, ei synny ”takaisin normaaliin” prosessia, joka on välttämättömyys toimivassa demokratiassa.    

Kiinassa eletään suurten valintojen aikoja.  Kommunistipuolueen rooli Kiinan suunnan näyttäjänä on kiistatoton.  Tavoitteiden täytäntöönpanossa valtion rooli on korostunut yhteiskuntapolitiikan sekä taloudellisen ja sosiaalisen infrastruktuurin rakentamisessa melko itsenäisen ja alueilla tapahtuvan taloudellisen toiminnan avulla. 

Armeija ja puolustusmenojen kasvattamisella on myös sisäpoliittiset selitystekijänsä.  Tiedon vaihdanta on ilmeisesti lisääntynyt Kiinassa. Suuret linjat vedetään edelleenkin Taivaallisen rauhan aukion vierestä. Alueellisessa päätöksenteossa kolmijako on vahvistunut: rannikon kehittyneellä ja entisellä siirtomaavyöhykkeellä eletään eri Kiinassa kuin kommunistiajan huomion kohteena olevassa maan keskiosassa ja/tai maan länsiosien kehittymättömällä ja poliittisesti epävakailla Uiguuri-alueilla.

Arvattavaksi lähivuosina jää mikä on maan sisäisen hyvinvoinnin lisäyksen tai oikeastaan pahoinvoinnin vähenemisen merkitys maan kansainvälisissä avauksissa.  Kiinan ja muiden aasialaisten yhteiskuntien pääomanmuodostus ja jakautuminen tapahtuvat eri lailla kuin valtio-johtoisissa ja budjettiveroisissa sosiaalipolitiikan toteuttajamaissa. Jos nykymuotoinen Kiina pääsee kehittämiskumppaniksi (BRICS) kolmanteen maailmaan, se erottuu länsimaiden ja Neuvostoliiton siirtomaa-aikojen politiikasta.

Euroopassa suurvaltajuna meni kakkien asemien ohi ja pysähtyi Brysseliin 1950-luvulla.  Venäjälle sillä junalla ei ollut asiaa, koska maanosan kahden valta-alueen välillä on junissa erilainen raideleveys, mikä vaikeuttaa ihmisten ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta maanosien välillä samalla tavalla kuin näiden maaosien sisällä.

Muitakin eroja on.  Vuoden 1991 jälkeen alkaneessa länsimaiden tukemassa uudistuksessa tehtiin kolme perustuvanlatuista virhettä. Ensimmäinen virhe liittyy lainsäädännönVenäjällä.  Sen sijaan, että lainsäädännön uudistusohjelmissa lähdettiin uudistamaan perustuslakia ja kaikkia muita Neuvosto-Venäjän lakeja, olisi riittänyt, että olisi laadittu uusi kauppalaki, joka kieltää muut tavat hankkia maata kuin ostamalla ja myymällä sitä.

Toinen virhe oli tuotantovälineiden yksityistäminen, jotka neuvosvallankumouksen yhteydessä 1917 oli siirretty valtion omaisuudeksi. Olisivat saaneet jäädä sellaisiksi ainakin jonkin aikaan, kunnes yksityistämiselle olisi saatu kehitettyä järkevä menettelytapa ja myytävälle omaisuudelle olisi löydetty käypä hinta. Jos näin olisi maltettu tehdä, valtion omaisuuden myynti olisi lisännyt ihmisten tasa-arvoisuutta eikä 70-vuotinen Neuvostoliiton aikainen vöiden kiristely ei olisi ollut turhaa.

Yksittäisten ongelmien määrä maailmassa on vakio. Maiden johtoon kokoaa ihmisiä, joiden todellisuuskäsitys, kuten tämän päivän Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Pohjois-Koreassa eroaa muun väestön käsityksestä.  Se voi johtua myös näiden maiden vahvasta hallintoprinteestä, jossa maan päämiehen ja hänen tukijoidensa (ennen aatelisto) lompakoista puuttuu välilehti, joka jakaa omat ja valtion rahat eri lokeroihin. Presidentti Trumpille perustuslailla ei ole kovin suurta merkitystä.  

Toisen ongelmakokonaisuuden muodostaa ne eri maiden johtoon hakeutuvat ihmiset, joille maan asevoimien käyttö maan rajojen ulkopuolella tuntuu olevan ylivoimainen mieskuntoisuuden mitta.  Tosin on ollut myös naisjohtajia, jotka saadakseen lisänimen ”Suuri” hallitsijanimensä perään, ovat syyllistyneet tähän miehiseen itsetehostukseen tasoittaakseen egonsa tuntemuksia myöhemmän elämänsä aikana. Ydinasetta haluavat ne, joilta suklaasta on hävinnyt suklaan maku.

Ympäristöongelma on ongelmista pahin, koska se kulkee kaikkien rajojen yli ilman asianomaisia kulkulupia ja matkustusasiakirjoja.  Se kun on meidän maapallomme perusrakenteessa, joka meidän on otettava annettuna.  Sitä ei voida ratkaista näkyvän ja kuultavan maailman rajoissa, vaan se liittyy mikromaailmaan ja maapallon ulkopuolelle.  Sitä ei saa rinnastaa muihin ongelmiin. Se on jotakin muuta, likaantuu sittenkin, jos ei pidetä puhtaana.   

Yhteinen nimittäjä eli yhdistävä tekijä olisi löydettävä sekä Yhdysvalloissa, valtioiden välillä ja kahden ihmisen välillä, jotka haluavat kulkea kasistaan ja kokea asioita yhdessä.  Perustuslaillisen valtion kehitys on yksi monimutkaisimmista prosesseista ihmiskunnan historiassa.  Perustuslakien ja ulkoa satujen lakien alkuperä voi olla yksi myös sekä että, eikä joko tai asia.  Kiivailu ei synnytä täällä olemisen tarkoitukseen liittyviä kysymyksiä eikä anna niihin myöskään vastauksia. 

Kaiken kaaoksen keskellä löytyy myös toivoa, kuten maailmansotien jälkeen Kansainliiton ja Yhdistyneiden kansakuntien perustamisessa.  Maailma ei tullut päivässä valmiiksi, sen sijaan seitsemässä kuten suuressa tarinassa kerrotaan.  YK:n peruskirja laadittiin 1945 San Franciscon neljä kuukautta kestäneessä konferenssissa Yhdysvalloissa. 

Presidentti Trump on halunnut vähentää Yhdysvaltojen YK:n rahoitusta.  Sen sijaan, että hän toteuttaisi uhkauksensa, hän voisi tutustua oman maansa historiaan ja katsoa mitkä Yhdysvaltojen menneisyyden sitoumukset tukevat hänen pyrkimystään ”America First”.  Olisikohan Yhdysvaltain johtava rooli YK:n luomisessa yksi tekijä Yhdysvaltojen suuruuden luomisessa ilman sotilaallisen voiman käyttöä ensisijaisena keinona.     

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat