*

Heikki K. Auvinen Suurten muutosten silminnäkijä

Viiva tietoyhteiskunnassa

Kun luku- ja kirjoitustaidoton lapsi saa paperia ja kynän, hän pystyy ilmaisemaan itseään piirtämällä paperille viivan.  Pienen käden ja kynän avulla usein syntyy monia viivoja.  Ulkopuoliset saattavat kutsua syntynyttä kuvaa töherrykseksi. Jos piirtäjä osaa puhua hän antaa viivoille nimen, nyökkää tai pudistelee päätään kun joku kysyy piirtäjältä ymmärrettävästi.  Piirros on todellisuuden kuvaaja.

Mikä on viiva? Viiva on visuaaliseen havaintokenttään sijoittuva ilmiö, käsite.  Viiva voi olla pystysuorassa tai vaakasuorassa oleva visuaalinen esitys, joka vain on viiva.  Pystysuorassa siihen liittyy merkitys, että se jakaa jotakin kun taas vaakasuorassa se yhdistää asioita, luo
perustan dialogille, erityisesi kun sen päihin piirretään samanlaiset kuviot.

Ihmisen ajattelun kehittyessä, viivan sisällöllinen merkitys rikastuu.  Viiva voi olla myös vinossa asennossa joko laskevana tai nousevana, se olla myös käyrä tai mutkikas, paksu tai ohut. Se ei voi kuitenkaan olla ympyrä, joka muodostuu samasta rakenne-elementistä, mutta ei ole enää ilmiö, käsite, jota voitaisiin kutsu viivaksi.

Sen sijaan voidaan kysyä, onko olemassa viivaa, joka ei ole visuaalisesti nähtävissä, mutta sillä on kuitenkin jokin yllä kuvatuista viivan tehtävistä kuten yllä kuvattu yhdistäminen.  Ympäröivästä maailmasta luomamme kuva voidaan kuvitella koostuvan kolmetasoisesta hierarkiasta: fyysinen, sosiaalinen ja tiedollinen.   Millainen olisi yhdistävä viiva näillä tasoilla?

Kun kolmitasoisen hierarkian sisällä halutaan piirtää viiva, jonka ei tarvitsisi näkyä, meidän on laajennettava todellisuutta aikaperspektiivillä: mennyt, tämä hetki ja tulevaisuus, jotka tulisi olla tasapainoisessa suhteessa ihmisen tietoisuudessa.  Viime vuosina tietotekniikassa on tapahtunut muutoksia tietohallinnassa, kuvankäsittelyssä ja tietojen jakelussa. 

1960-luvulta lähtien tietojenkäsittely kehittyi välineenä vaiheittain kunnes se Internet-vallankumouksen yhteydessä poistui konesaleista.  Käyttäjät alkoivat puhua keskenään tietoyhteiskunnasta ja liittoutuivat kuvakäsittelijöiden ja tiedon levittäjien kanssa. Tietoa on kaikkialla enemmän kuin sitä pystytään käyttämään.

Tietoyhteiskunta on samassa tilanteessa kuin pikkulapsi ensimmäisten piirustustensa kanssa. Tietokonekonekeskusten konesali-ihmiset jatkavat Jaakobin painiaan tietomassojen hallinnan kanssa.  Vuodesta 2007 lähtien on kehittynyt lohkoketjutekniikka, joka toimii kuin näkymätön viiva keskenään yhteen liittyvien asioiden yhteydessä. Ei muuta kuin uudestaan pöydän ääreen ja piirtelemään. 

Kuka tarvitsee tietotekniikkaa, joka ei auta hallitsemaan asioita paremmin? Pienten lasten käsitteellisen ajattelun vaikeus ja tietotekniikan opettamisen ylikorotus tuntuvat oudolta. Koululuokan avoimesta ikkunasta  alkaa kuulua pienten viiva-kellojen kysyvä kilkatus: Miksi tieyhteiskunnassa noustaa latvasta puuhun?   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Mitään tietoyhteiskuntaa ei koskaan edes syntynyt. On vain laitteiden ja ohjelmistojen täyttämä TIETOISTETTU yhteiskunta, jossa tietovastuu on yksilöillä.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Näin varmastikin on. Suomenkielisestä tietoyhteiskuntakäsitteestä on kaksi englanninkielistä vastinetta: information society ja knowledge society. Ensin mainittu liittyy mainitsemaasi tietoistettuun yhteiskuntaan ja viimeksi mainittu osaamisyhteiskuntaan. Tieto- ja osaamisen osuus tuotannon kokonaisarvosta lienee peruste sille, että
yhteiskunnan yhteydessä käytetään lisämääritettä tietoyhteiskunta kun sitä verrataan esimerkiksi teolliseen tai maatalousyhteiskuntaan.

Minun kommenttini kärki on, että yhteiskunta ei ole yksilöiden ilmoitustaulu. Yhdessä olo ja yhteisten ponnistelujen edellytykset ovat jotakin muuta kuin tykkäämiset sosiaalisessa mediassa.

Toimituksen poiminnat