Puheenvuoro eduskunnan lehteriltä

Herra puhemies,

Eduskunnan työjärjestys tuntee kansalaisaloitteen, mutta ei lehteripuheenvuoroa.  Avioliittolain muuttamista koskeva lakialoite on perjantaina tulossa uuteen eduskuntakäsittelyyn.  Sallinette esittää myös tämän ”lehteripuheenvuoron”, joka liittyy lakiesityksen hyväksyttävyyden ja hylkäämisen arvioimiseen. 

Miltähän mahtoi Nummisuutarin Eskosta tuntua, kun huomasi avioliittonsa kariutuneen jo ennen solmimistaan. Esko ei ollut käynyt kouluja eikä koskaan kuullut ihmisoikeuksista tai samaa sukupuolta olevien ihmisten välisestä avioliitosta.  Olisiko hän ollut puusuutarin pihan tapahtumien jälkeen valmis ottamaan jonkun kylän Kaapoista itselleen aviopuolisoksi?

Vai olisiko se ollut ajatuksenakin aivan mahdotonta tuohon aikaan.  Olemme edelleenkin Aleksis Kiven kuvaaman kyläyhteisön jälkeläisiä. Avioliittoinstituutio on kestänyt sekä sodan että rauhan ajan koettelemukset. Enemmistö poliittisista päättäjistä ja mediakeskustelijoista tulevat tavanomaiseen avioliittoon perustuvista perheistä, jotka ovat pysyneet koossa tai hajonneet.

Avioliittokeskustelua sotkevat ne, jotka sekoittavat puurot ja vellit keskenään.  Avioliitto on osattava erottaa muista ihmisen yhdessä elämisen muodoista. Avioliitto, elämän jatkumisen turvaava instituutio ihmisyhteisössä on parisuhdemekanismi, jonka tarkoituksena on edesauttaa ja turvata ihmislajin elämäksi kuvatun toiminnon jatkuminen maapallolla. Antropologisesta kirjallisuudesta löytyy lisävalaistusta asiaan.

Elämän jatkumisprosessin toisessa päässä on itse elämän syntymis- ja säilymismekanismi solunjakautumisineen ja toisessa päässä ihmisen, eläimen tai kasvin tietoisuus omasta rajoittuneisuudestaan suhteessa ympäristöön. Prosessilla on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä. Siihen liittyy myös johdannaisasioita mm. avioliitossa syntyneen varallisuuden, uusien arvojen ja oikeuksien jakaminen perillisten kesken (perintökaari), jotka ovat mukana myös uudessa lakiesityksessä.

Mitä enemmän avioliittoon liitetään attribuutteja sitä heikommin sen alkuperäinen tarkoitus toteutuu. Mitä hallitummin tarkoitus toteutuu ja siihen liittyvät riskit hallitaan, esimerkiksi haitalliseksi osoittautunut sisäsiittoisuus, sitä varmemmin ja monimuotoisemmin elämä toteutuu ja jatkuu maapallolla.   

Kun puhutaan avioliittolain sisällöstä, ei pidä sotkea elämää kuvaavan arvospektrin ääripäitä keskenään. Ääripäiden erillään pitäminen tuottaa tulosta. Kaksinapaisuus (+ ja -) toimii kun tuotetaan sähköä.   Kahdesta plussasta tai kahdesta miinuksesta ei synny energiaa. Läheisyys ei riitä – on vain kaksi kylmää napaparia. 

Entisaikaan "energia-asiat” kuuluivat kirkolle. Nykyisin niiden säätelystä vastaa ensisijaisesti valtioinstituutio – ainakin pitäisi vastata.  Monitoimisuuden innoittamana valtio on unohtanut ydintehtävänsä ja lähtenyt mukaan myymään taivaanrannan maalareiden tauluja, joissa aurinko paistaa aina samalla tavalla olipa kyseessä aamu, keskipäivä tai ilta.   Siitä huolimatta jokaisella on oikeus värien näkemiseen omalla tavallaan. 

Elämän jatkuvuus maapallolla perustuu erilaisuuden ja monimuotoisuuden hyväksymiseen kuin myös  vuorovaikutuksen edistämiseen erilaisuuksien välillä. Vuorovaikutuksen on toteuduttava sekä fyysisellä että arvojen tasolla.  Kahden ääripään väliin jäävä todellisuus on nähtävä yhtenä monimuotoisena kokonaisuutena. Erilaisuudesta tulee maku elämälle – sitä kutsutaan elämän suolaksi.   

 

Heikki K. Auvinen

heikki1k2auvinen
Sitoutumaton Espoo

FM (Kasvatustiede), tietotekniikan ja palvelujen vientikonsultti 1982 - 1995; siirtymätalousmaiden muutosohjelmien neuvonantaja 1996 - 2019 julkishallinnossa, opetussektorilla, ICT-alalla ja kestävän kehityksen hankkeissa IVY-maissa, Aasiassa ja Lähi-Idässä. (http://www.asumer.fi)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu