Heikki K. Auvinen Kestävän kehityksen kriitikko

Putinin persoonallisuus ongelmana Venäjällä

Lapsuusvuodet Pietarissa

Pietarissa vuonna 1952 syntyneestä Vladimir V. Putinista ollaan hyvin montaa mieltä niin maan sisällä kuin ulkomailla.  Hän on yksinvaltias, jolle muut valtiollista valtaa käyttävät elimet ovat vastuussa eikä päinvastoin kuten muissa perustuslaillisissa maissa.  Hänen käyttäytymisen ennustaminen on vaikeaa.  Lainsäädännöllä on oma rooli ja hänen sisältä tulevilla näkemyksillä ja arvoilla myös omansa.  

Ihmisen persoonallisuuden kehitykseen vaikuttavat saatu geneettinen perintö ja ympäristön mukanaan tuomat vaikutukset. Ihmisen fyysinen olemus on asia, jonka kanssa hän joko tulee toimeen tai vetää koko elämänsä kivirekeä perässään. Ympäristötekijät myös vaikuttavat persoonallisuuteen.

1950-luvulla syntyneet ovat arvojen ja ajatusmaailmansa suhteen erilaisia kuin 1980-luvulla syntyneet ihmiset.  Putin kasvoi neuvostoajan Leningradissa, joka oli ja on nykyisinkin Pietarina poikkeuksellinen alue Venäjällä ulkomaisten vaikutteiden saamisessa ulkoisesta maailmasta Moskovaan ja Venäjän muihin alueisiin verrattuna. 

Vaikka Leningradissa ikkuna oli jäänyt raolleen raollaan maailmaan, siellä luettiin iltaisin lastenkamareissa Pavel Bazhovin ”Uralilaisia kertomuksia” H.C. Andersenin satujen asemesta. Näin oli myös Putinin kotona. Myöhemmin nuori Vladimir oppi tuntemaan ei-venäläistä kulttuuria niiden satojen tuhansien suomalaisten avulla, jotka vierailivat turisteina Putinin nuoruusajan Leningradissa. 

Koulussa oli opetettu, että suomalaiset ovat fasisteja, jotka hyökkäsivät 1939 kaupunkiin ja osallistuivat Leningradin piiritykseen 1941 – 1944. Leningradilaisnuoret alkoivat tiedostaa eron omakohtaisen kokemuksen ja koulussa opetetun//tiedotusvälineiden luoman kuvan ihmisistä maan rajojen ulkopuolella. Karjalan kannaksella olevien pioneerileirien ulkoiset puitteet kertoivat omaa tarinaansa millaista elämää siellä oli eletty ennen sotia.

Persoonallisuuden kehitys

Kadulla kasvaminen opettaa huolehtimaan itsestään. Toisille se onnistuu helpommin, toisille ei koskaan. Putinin fyysinen olemus lapsuudessa pakotti hänet ansaitsemaan itselleen paikan poikajoukossa.  Se sai hänet hakeutumaan jo hyvin nuorena taistelutaitojen harjoittamisen pariin ja pioneeriliikkeeseen Leningradin keskustan työläiskortteleissa Baskovin kadulla. Sillä hän kävi koulunsa ja siellä elivät myös hänen ystävänsä ja kiusaajansa.

Hän osallistui harrastuspiireihin, joissa kasvatettiin sekä venäläisen sambon että japanilaisen judon perinteen pohjalta erilaisia fyysisiä itsepuolustus- ja kamppailutaitoja.  Molemmat lajit eroavat kiinalaisesta taistelutaitoperinteestä, jossa filosofia on voimakkaammin mukana (harmonia ja toimintojen vaikutukset) taistelutaidon mestariksi kasvamisessa.

Jokainen toisen maailmansodan jälkeen NL:ssa syntynyt ja koulunsa neuvostoaikana käynyt lapsi on läpikäynyt arvomaailman romahtamiseen liittyvän traumaattisen kokemuksen, jossa vanha arvo-maailma romahti eikä ollut omaa kykyä eikä yhteisöllistä valmiutta täyttää syntynyt arvotyhjiö. Tämä tapahtui 1980-luvun lopulla Glasnostin aikana, kun ihmisille selvisi että Vladimir Vysotskin runo ”Totuus ja valhe” olikin totta.

Vladimir Putin lapsuuden ja nuoruuden arvopohja romahti ja hän läpikävi tuon traumaattisen kokemuksen palvellessaan Itä-Saksassa 1985 – 1990, jossa hänen suhteellinen köyhyytensä jatkui vieraalla maalla. Samanaikaisesti hän näki molempien Saksojen välillä olevan eron maiden kehityksessä ja toimintojen tehokkuudessa. Tiedustelijana ei saa liiaksi yrittää vaalia omia henkilökohtaisia etuja, koska se estää hyväksytyksi tulemisen vieraassa maassa.

Uusi mahdollisuus Venäjällä

Samanaikaisesti hänen koulukiusaajansa ja katutappelujen vastustajansa Pietarissa ja samalla lailla muissa NL:n kaupungeissa olivat päässeet uudenlaisen elämän makuun. Maahan oli syntynyt uudenlaista yrittäjätoimintaa, jollaista ei koskaan aikaisemmin neuvostoaikana ollut olemassa. NKP:N nuorisojärjestölle Komsomolin oli sallittu perustaa ja toimia yrittäjinä uusilla alueilla ns. luovan toiminnan keskuksissa ja nuorisolle tarkoitettujen asuntojen osuustoiminnallisessa rakentamisessa.  

Kun Putin palasi Saksasta Pietariin hän toimi vuosina 1990 - 96 kaupunkihallinnon kansainvälisissä taloussuhteiden osastolla. Vuonna hän siirtyi 1996 Moskovaan Jeltsinin FSB-hallintoon, jossa hän ryhtyi valvomaan valtion etua maan privatisointiohjelmissa ja valtion omaisuuden uudelleenjärjestelyissä.

Hän toimi noissa vaikeissa olosuhteissa maan etujen ja moraalin vartijana prosessissa, jossa maahan oli ”tuontitavarana luotu pikavauhtia uusi taloudellinen lainsäädäntö”. Hän toimi nyt Venäjän maaperällä omiensa parissa, jossa ei tarvinnut ketään mielistellä. Vain Baskovin kadun taistelutaitojen osaamisella ja soveltamisella talouselämän rakennemuutoksen hallitsemisessa oli merkitystä.   

Mutta yhteisötason asioita hoidettaessa toisen voittaminen ei riitä. Jos kaksi osapuolta – molempien on voitettava, jos useampi osapuoli kaikkien on saatava jotakin.  Asioita on tarkasteltava syiden ja seurausten näkökulmista. Usein jopa vieläkin pidemmälle, vaikka tilanne onkin päällä.

Johtajan on myös nähtävä arvot, jotka vaikuttavat asioihin. Johtajuudessa arvot on myös pystyttävä asettamaan järjestykseen. Se on visioiden luomista ja keinojen valintaa niiden saavuttamiseksi.  Tässä suhteessa Putinin eroaa muista – hänellä on visio menneestä, mutta hänen tietoisuudestaan ei ole riittävästi tilaa tulevaisuudelle.

Valikoituminen maan johtoon

Venäjän perustuslain mukaan maan presidentin ollessa estyneenä tai kykenemätön johtamaan maata, valta siirtyy maan pääministerille, jonka tehtävänä on järjestää Venäjällä vaalit uuden presidentin valitsemiseksi.  Elokuussa 1991 tankin päältä puheensa pitänyt Boris Jeltsin  halusi uuden vuoden aattona 1999 siirtää valtaoikeudet mitat täyttävälle pääministerille.

Koko seremonia ajan Putin kuunteli ja otti vastaan tehtävän kuin pioneerijohtajana kesällä pioneerileirillä.  Muut TV-kanavat pääsivät tiedotustilaisuuteen mukaan vasta myöhemmin.  Vallansiirto ja presidentin estyneisyyden toteaminen ei tapahtunut hallituksen istunnossa, parlamentissa tai perustuslain valvomisesta vastaavien ihmisten ollessa paikalla. Se oli ilmoitusasia TV:ssä.

Menettelytapa ennakoi tulevaa.  NKP ja sen ohjelma olivat Neuvostoliiton perustuslain yläpuolella. Jeltsinin valta oli perustunut elokuun 24 päivänä 1991 tapahtuneeseen Venäjän eroon NL:sta ja Jeltsinin siviilirohkeuteen ja neuvostovallan laillisuuden uhmaamiseen Venäjän Federaation alueella armeijan ja kansan tuella.  

Saamalla presidentti Jeltsiniltä suoraan valtuutuksen maan pääministerinä väliaikaiseen presidentin tehtävään legitimoi Putinin tulevan presidenttiyden Kremlistä välitettävän kaikilla valtakunnan yli 80 hallintoalueella hyvin näkyvän TV 6 ohjelman avulla.  Tällä tavalla tehdyllä vallansiirrolla haluttiin korostaa vahvan presidentin asemaa Venäjällä.  

 Putin Venäjän johtajana

Maan presidenttinä ja entisenä tiedustelumiehenä ulkomailla hän osaa olla myös miellyttävä seuramies. Maan sisällä palvelleena tiedustelutehtävien upseerina FSB:ssä Putin on läpikäynyt hallinto- ja johtamistyössään samanlaisen kovettumisprosessin kuin kaduilla lapsuutensa Leningradissa. Se on hänen yksivaltaisten otteidensa perusta presidenttinä, joka korostaa tavoitteellisuutta yhdessäolon asemesta.

Venäjän historia Nestorin kronikasta lähtien on kirjoitettu tavalla, joka poikkeaa yleisestä historiankirjoituksesta maailmassa. Nestorin kronikka, Moskovan Venäjän synnyn aikana  1400 – 1600, Venäjän keisarikunnan 1613 – 1917  sekä neuvostovuosina 1917 – 1991 historia on kirjoitettu tavalla, joka poikkeaa länsimaisesta historiankirjoituksesta. 

Venäjän historian uudelleenkirjoitus on keskeinen maan johtajuuteen liittyvä asia.  Hän on perustanut Venäjän tiedeakatemian yhteyteen uuden Venäjän historiaa ja kulttuuria tutkivan laitoksen ja käynnistänyt ohjelman historian oppikirjojen uudistamiseksi kouluissa.  Myös Sotshin olympialaisten avajaisten historiakavalkadi kertovat Putinin johtajuuden ajallisesta ulottuvuudesta.

Mutta, vaikka hänen johtajuudessaan menneisyys ja siinä Venäjän ja venäläisen kulttuurin suuruus ovatkin merkittäviä tekijöitä, hänen tietoisuudestaan puuttuu tulevaisuus.  Jos maan johdon ei pysty tai halua luoda tällaista palautemekanismia, se johtaa Krimin tapaiseen ”erilaisessa todellisuudessa elämiseen”, mikä on hyvin kohtalokas puute kansainvälisessä yhteistyössä.  

Kansainväliset pelisäännöt

Kansainvälinen politiikka ja yhteistyö on shakin pelaamista.  Siinä on pelilauta ja määrätty määrä nappuloita molemmilla pelaajilla.  On olemassa pelisäännöt, joita pitää noudattaa ja siirrot on tehtävä toisen osapuolen nähden ja/tai tätä informoimalla shakkilaudalla. Putin seuraa hyvin huonosti pelisääntöjä, koska hän on paljolti menneisyytensä vanki.

Nykyisen kansainvälisen politiikan pelisäännöt ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana. Ne kodifioitiin Wienin kongressissa 1814 - 1815 kansainvälisiksi sopimuksiksi, joissa määriteltiin valtioiden väliset rajat ja yhteistyön pelisäännöt. Nykyinen diplomaattista toimintaa säätelevä yleissopimus on allekirjoitettu Wienissä 1961, jonka tällä hetkellä on ratifioinut 189 valtiota.

Huolimatta Putinin oikeustieteellisestä opiskelusta ja tutkinnosta (1970 – 1975) tutkinnosta Leningradin valtionyliopistossa, oikeudellinen ajattelutapansa ja käsitykset kansainvälisten normien yleissitovuudesta on erilainen kuin muilla kansainvälisen oikeuden ja Wienin 1961 yleissopimuksen säännöistä ja menettelytavoista. Hän toimii henkilökohtaisten käsityksiensä mukaisesti myös maan rajojen ulkopuolelle ulottuvissa asioissa tavalla, jolla hän on tottunut hoitamaan asioita Venäjän sisällä.

Johtopäätöksiä

Presidentti Putinin johtamisessa ja vallankäytössä sekoittuvat hänen henkilökohtaiseen elämäänsä ja menneisyyteensä liittyvät asiat ja kokemukset yhteisötason ja kansainvälisten asioiden päättämisen.  Kaikissa johtamisympäristössä ei ole mekanismeja arvojen ja johtajien-johdettavien vuorovaikutuksen lisäämiseksi.

Kansainväliset sopimukset ja kansalliset lainsäädännöt säätelevät valtioiden ja yksilöiden välistä kanssakäymistä.  On olemassa myös mekanismit säännöistä poikkeamisille ja niiden valvonnalle. Poikkeussäännön käyttöönotto vaatii aina yhteisön hyväksynnän, olipa kyseessä kansainvälinen tai kansallinen asia.

Ei ole olemassa yksipuolisia poikkeussääntöjä. Säännöt ja sopimukset ovat aina yleissitovia, jonka olemassaolon jokainen oikeusvaltioissa asuva ja toimiva ihminen tietää. Krimin niemimaan Venäjään liittämisessä venäläisten on itse määriteltävä hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän toiminnan rajat.

Kansainvälinen yhteisö on sen jo tehnyt YK:n turvallisuusneuvostossa ja yleiskokouksessa, joissa Krimin niemimaan liittäminen Venäjään määritelty kansainvälisen oikeuden normien vastaiseksi.  Koska maailmanyhteisön ja Venäjän johdon näkemyserolla on suuri vaikutus Venäjän tulevaisuuteen, venäläisten olisi arvioitava Krimin merkitys itsensä ja lastensa kannalta tulevaisuuden kannalta.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Varmasti aivan pätevä kertaus Putinin vaiheista. Otsikon väite on kuitenkin arveluttava. Käsittääkseni Putinia ei Venäjällä ainakaan tällä haavaa pidetä ongelmana, vaan päinvastoin: ratkaisuna.

Venäjän hallintotapa, jossa pomo kontrolloi sekä valtiollisia instituutioita että loppujen lopuksi koko kansaa, on näin naapurimaan näkökulmasta todella epämiellyttävä. Krimin liittäminen Venäjään sai duumassa vahvistuksen (muistaakseni) äänin 443-1. Että sellainen parlamentti!

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Tuomolle,

Itse muodostan mielipiteeni tietotusvälineiden ja oman kokemuksen perusteella. Oma epäilyni kyselyjen luotettavuudesta Venäjällä synnyttää ristiriitoja. Epäilijöiden joukossa on paljon tuntemiani venäläisiä itse Venäjällä että kun heitä tapaa Venäjän ulkopuolella.

Se yksikin (nyt Ilya Ponomayov) kun on olemassa, on vielä toivoa muutoksesta. Antaa niiden rintamalinjojen muodostua Venäjälle - syynä klassiseen keinovalikoimaan huomion kiinnittämisessä ulkoisiin asioihin liittyy maan sisäisiin ongelmiin Venäjällä.

Putinin historiantuntemus on tavallista valikoivampaa, erityisesti kun perustelee kansanvälisillä areenoilla näkemyksiään menneistä.

Heikki K. Auvinen

Pekka Iiskonmaki

Vertaamalla kahta mielipidettä ja asiantuntemusta, niin kallistun vahvasti Heikki K. Auvisen kannalle.

Tuomo Kokko asuu toki lähellä Venäjän rajaa, mutta se ei tee asiantuntijaa ja Venäjän tuntijaa.

Yleisestikin ottaen suomalaiset tuntevat yllättävän huonosti Venäjää ja venäläisiä. Venäjällä ei ole homogeeninen kansa, kuten esim. Suomessa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Varsinkin toinen virkkeesi on täyttä asiaa, koska tämä ei ole kotipaikkakysymys. Alaskalainen poliitikko Sarah Palin tosin (tiettävästi) väitti tuntevansa Venäjän, koska oli kotiosavaltiostaan länteen katsellessaan nähnyt sen.

Vaikeuksien ennustaminen Putinille edellyttäisi oikeastaan myös niiden ajoittamista; onko Kremlille luvassa ongelmia lyhyellä vai pitkällä tähtäimellä? Kuinka kauan kestokykyämme siis koetellaan?

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Tuomo,

Olen koonnut runsas vuosi sitten ajatuksiani ja kokemuksiani Venäjän asioista noin neljänkymmenen niiden kanssa vietetyn yhdessäolon perusteella. Kun ihminen on viettänyt siellä lähes 20 vuotta omasta elämästään, rajanveto viiteryhmään alkaa hämärtyä ellei ole vahvaa identititeettia, joka ohjaa ihmisen toimintoja. Kopioi oheinen linkki ja pudota se Internet-selaimeesi:

http://heikki1k2auvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Tämä Odysseija-juttu on kirjoitettava uusiksi - neljän asemesta on viisi odysseijaa. Putinin johdolla tapahtuva viides "sotaretki" tulee säilymään malliesimerkkinä maailman historiankirjoituksessa "arvojen liimaamisesta teipillä ihmisen iholle". Se tarjoaa myös esimerkin ihmisen lapsuuden ongelmien hallitsemattomuudesta aikuisiässä.

Venäjän johtajana Putinilla on valittavanaan omalta kannaltaan tärkeitä asioita, joihin hän halusi tietoisesti tai tiedostamattaan vaikuttaa, jos olisi valtaa toteuttaa se. Toinen lähestymistapa on valita kohteeksi asioita, jotka ovat objektiivisesti mitattavissa olevia asiopita, jotka hänen hallituskautenaan uudistuivat hänen ollessaan maassa "hyvänä hallitsijana". Ville Haapasalon kuvaamat pohjoisen ja keskisen Venäjän ohjelmat kertovat millä tasolla ja minkälainen on suurvallan infrastruktuuri ja sosiaalinen kehitys Moskova-, Pietari ja Ekaterinburg yms. teollisuuskaupunkien rinnalla. Itse olen asunut useita vuosia noissa olosuhteissa Luoteis-Venäjällä ja Uralilla, kuin myös Keski-Aasiassa vielä köyhemmillä alueilla.

Jokainen saa vetää omat johtopäätöksensä ja verrata mitä Putinin johtaja-kauden aikana on saatu aikaiseksi Venäjällä ja verrata sitä toiseen ex-sosialistiseen maahan Kiinaan. Kiinassa, jossa ihmisten omat intressit ovat ohjaamassa poliittisia valintoja. Venäjä ja Venäjän maaseutu on delleenkin "vanhan Kiinan riisinviljelytasolla". Maiden koulutuksessa ja osaamisessa eikä pääomien saatavuudessa ole eroja Kiinan ja Vejänän välillä kahden viimeksi kuluneen vuosikymmen aikana.

Ei ole yhtä Venäjää. Volgogradin toisen maailmansodan mustomerkilta Volgan suuntaan katsellessa kuulin 1989 johtavalta NL-venäläiseltä lausuman "Tuo toinen ranta ei ole koskaan ollut meidän". Kun siihen lisää vielä sen tietoisuuden, joka Volgan tuolla puolen olevien ihmisten keskuudessa jatkuu ihmisten perintötietona: "Tällä puolen Volga-jokea, joka toisella venäläisellä' virtaa suonissaan tataariverta".

Venäläisyys on moniarvoinen ja moni-kielinen kulttuuri, jossa itä-slaavinkielisillä (poislukien etelä- ja länsi-slaavit) on valta-asema. Moskova-keskeinen 1400-luvulta voimassa ollut valtiollinen järjestelmä, joka pääkaupunkina oli Pietari 200 vuoden ajan, perustuu muiden kansojen alistamiseen ja autokraattisen johtamistapaan. Sille taas yhtenä selityksenä on venäläisten asuttamien alueiden etelä- ja itäpuolella olleiden arokansojen maatalous, tekninen ja sosiaalinen etevämmyys ja ympäristönsä kanssa vuorovaiktuksessa toimiva yhteisöllisyys - ei eristäytyminen kuten venäläisten keskuudessa.

Tästä on poikkeuksia. Putin on piilottamassa omassa uudessa Nestorin kronikassaan Venäjän saavutukset, jotka perustuvat yhteiseloon ja vuorovaikutukseen muuna maailmana kanssa (esim. Novgorodin tasavallan aika). Jopa 200-vuotisen Mongoli-ikeen aikana 1210 lähtien venäläisyys kehittyi valtiollisessa mielessä sellaisella tavalla, jota se ei pystynyt oma-ehtoisesti tekemään kilpailevien venäläisten ruhtinaskuntien ja niiden hallinnon takia tämän päivän Venäjän ydinalueilla.

Tästä on paljolti kysymys Putinin valikoivaan historiankäsitykseen perustuvassa Venäjän viidennessä odysseijassa. Sen ihmiset tiedostavat myös Veäjän Federaation venäläisväestön keskuudessa. Kuinka nopeasti se kanavoituu poliittiseksi toiminnaksi, jossa valtion johto joutuisi vastaamaan teoistaan kansalle, on ajan kysymys ja kuka kontrolloi tiedotusvälineitä. Sosiaalinen media ei riitä, koska serverit voidaan aina yhdellä stiignafuulia-mahtisanalla sulkea.

Muutosprosessissa on kaksi tasoa:

Ensimmäinen teko mitä ulkopuoliset voisivat tehdä Krimin ongelman ratkaisemiseksi on tehdä selvitys siitä kuinka, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen NL:n kansallisvarallisuus jakautui maan eri alueiden välillä (vähemmistö- ja alkuperäiskansojen oikeudet kansallisvarantojen jakamisessa (YK:n perustamisasiakirjan ja ihmisoikeuksien suhteen). NL:n oikeusubjektit ja kansallisuudet olisivat asianomaisia, joiden asioita on kenties loukattu. Nämä tahot voisivat olla kantajia mahdollisissa kansainvälisissä trinbunaaleissa.

Toisen asia on se, kuinka NL:n aikana Venäjän Federaation alueella oleva valtion omaisuus/julkinen varallisuus on ulkomaisia käytäntöjä noudattavien lakien puitteissa toteutettujen yksityistämisohjelmien ja omistusoikeutta koskevien kaupallisten sopimusten sekä muiden sopimusjärjestelyjen avulla siirtynyt nykyisen Venäjän Federaation kansalaisille ja oikeusubjekteille, millä hinnoilla ja maksuilla sekä niitä koskevilla kontrollimekanismeilla entinen NL-omaisuus ja se muiden NL:n oikeusubjektien Venäjän Federaation hallinnassa ollut tai hallintaan tullut entinen NL-omaisuus on siirtynyt ja kenelle.

Jos länsimaat pakotteiden asemesta ehdottaisivat selvityksen tekemistä Venäjän johdolle, se voisi olla molemmille osapuolille riittävän kiinnostava kiinnostava kimmoke omien tonttiensa siivoamiseen ja huomion viemiseen pois naapurien pihojen siivoamisesta, johon Krimin niemimaan omistuskiistan osapuolilla on ollut taipumus syyllistyä koko kirjoitetun historian ajan.

Heikki K. Auvinen

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Pekalle,

Kiitos kommentista. Itsekin olen asunut "tehtaan varjossa" kunnes uskaltauduin ensimmäistä kertaa 1976 tehdasalueelle töihin Pariisista käsin. Sitten urakka on jatkunut ulkomailta käsin 40 vuoden ajan, josta kolmen vuoron töissä lähes 20 vuotta.

Olet todella oikeassa - ei ole yhtenäistä venäläisyyttä, on vain yhteinen venäläinen ulkoinen kuva, jonka raameissa Putin haluaa esiintyä. Entisen pääministerin isoisä Pavel Pazhov on koonnut uralilaiset tarinat satukirjaksi, jota luetaan venäläisille lapsille kuin meillä Sakari Topeliusta ja H.C. Andersenin satuja.

Satujen joukossa on kertomus "Malakiittilipas", jonka kenties löytää suomenkileisenä Anna Sodorovan suomennoksena antivariaateista. Se on kertomus, joka sopiiohjeeksi aikaamme ja kuvaa Venäjän nykyjohdon ja johtamista.

Alexius Manfelt

Heikki hyvä, minä kun en usko lainkaan tuohon satuu Putinista. Tiedustelukaverit ovat aina luoneet itselleen kuvitteellisia menneisyyksiä ja henkilöhahmoja. Niin on varmaan ns. herra Putinkin varmaan tehnyt.

Eli kuka Putin oikein on ja mistä tulee, se pitää selvittää. Kun nimi vielä sointuu hyvin yhteen Lenin, Stalin ja Putin, niin varmaan kolmannellakin tuossa joukossa on tekaistu nimi, kuten niillä kahdella ensimmäiselläkin!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ainakaan tämä ei pidä paikkaansa: "palvellessaan Itä-Saksassa 1985 – 1990, jossa hänen suhteellinen köyhyytensä jatkui vieraalla maalla."

Kävin 80-luvun loppupuolella Itä-Berliinissä ja venäläiset upseerit elelivät siellä kuin herrat, ohittivat jonottamatta paikallisen väestönkin niin hotellin respassa, oopperassa kuin muualla. - Muita kuin upseereja hotellissa ei näkynyt, luin myöhemmin että miehistö oli majoitettu kasarmeihin keskustan ulkopuolelle.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Seija,

Vertaan Putinin suhteellista köyhyyttä hänen pääreihinsä Moskovassa tuona samana aikana. Ainakaan Putinin julkisissa tiedostuvälineissä olleet kommentit Berliinin ajoilta eivät esitä toisenlaista. Tiedisteluihminen ja asevoiminen upseerit ovat eri tehtävissä valtiollisessa voiman näyttämisessä - en ole koskaan ollut Itä-Berliinissä.

Sen sijaan olen nähnyt kahteen kertaan filmin, joka kertoo yksinäisen saksalaisnaisen elämästä venäläisten joukkojen keskellä sodan loppussa.
Se on mielestäni yksi parhaimmista venäläisyyden ja venäläisen sielun suuruuden kuvauksista...

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Alexius,

Olen kerännyt tietoni luotettavista lähteistä ja keskustellut ihmisten kanssa, jotka ovat tunteneet Putin lapsuusvuosinaan Pietarissa. Poliittisten analyysien tekemisessä ollaan myös uskon asioiden kanssa tekemisissa. Yritän minimoidan uskomusten osuuden tietojen keräämisesssäni ja tjohtopäätösten teossa. Se on rationaalisen ajattelun ja asenteellisuuden ohjaaman ajattelun ero. Eläköön se suuri ero.

Toimituksen poiminnat