Heikki K. Auvinen Kestävän kehityksen kriitikko

Mitä venäläiset näkevät ja kuulevat Krimistä

Ukrainan ja Krimin tilanteesta olen esittänyt analyysin ongelman kolmitasoisuudesta yksilö- ja yhteisötasoilla sekä kansainvälisenä ongelmana.  Asioiden syyt ja seuraukset nivoutuvat yhteen, jossa yhtä tasoa ei voi erottaa kokonaisuudesta. Tässä yhteydessä erittelen Venäjän yhteisötason asioita ja dynamiikkaa.

Presidentti Putinin kyky tulla toimeen oman itsensä kanssa suuren ydinasevallan johtajana on kyseenalaistettu sekä maan sisältä että myös kansainvälisestä yhteisöstä käsin sekä heittoina että vakavina puheenvuoroina. Siitä tulee yhteisöllinen kysymys imagon rakentamisen ja medianäkyvyyden kanssa maassa, jossa julkinen media ei ole riippumaton ja on johdon kontrolloitavissa.   

On ollut myös ymmärrettävää, että fiktio on lisääntynyt uutisoitavien asioiden yhteydessä. Silloin tunnetta on ollut mukana tavallista enemmän.  On myös todettava, että Putinin julkisissa esiintymisissä tulee esiin hänen taipumuksensa toimia affektiivisella tasolla. Se vaikuttaa hänen kykyynsä hallita monimutkaisia asioita ympäristöissä, joissa hän hallitsee sisäisen maailmansa asiat hukuttamalla ne esiintymisten hienoihin ulkoisiin puitteisiin.

Niin kauan kuin hän esiintyy puku päällä ja käsittelee asioita verbaalisella tasolla – uhittelevana ja/tai hyväntuulisena seuramiehenä tilanteen mukaan, asiat ovat hallittavissa.  Mutta kun hän pukeutuu ulkoiluvaatteisiin tai esiintyy julkisesti ylävartalo paljaana, hänen taistelija-minä on mukana.  Tämä pukeutumiskoodiin liittyvä asia on tullut esiin useasti.

Esimerkiksi Pekingin olympialaisten päättäjäisten yhteydessä Moskovan TV:ssä näytti  toistuvasti ohjelmaa, , jossa Putin kävelee ja keskustelee puku päällä Yhdysvaltain presidentin Georg Bush nuoremman kanssa, Vielä samana päivä alettiin näyttää uutta kuvaa Abhaasian rintamalta Venäjän puolella sotilasjohdon ja sotilaiden ympäröimänä kun hän saapui sinne.

Vladimir Putinia näytettiin ”sodan jumalana” ihmisten olohuoneissa pukeutuneena amerikkalaiseen farkkuasuun. Farkkuasu oli sallittua vasta NL-ajan loppuajoista lähtien ja oli nuoren poliittisen ja pitkälle koulutetun akateemisen eliitin asu.  Sotshin olympialaisten jälkeen alkoi välittömästi  taas ”sodan jumalan” urakka ja näkyvyys Venäjän ja muun maailman mediassa.

Nyt ei enää amerikkalaisasussa, vaan pukeutuneena ”Krimin itsepuolustusjoukkojen” tapaan Venäjän armeijan asuihin.  Eilen perjantaina Putin Venäjän ja maailman TV:ssä kiitti näitä ”Krimin itsepuolustusjoukkoja” hienosta työstä. Samalla hän myönsi kertoneensa muunneltua totuutta kieltäessään aikaisemmin, että itsepuolustusjoukoilla ei ole mitään tekemistä Venäjän armeijan kanssa.

”Valkoiset valheet” voivat olla hyväksyttäviä, mutta sodassa ja rauhassa on kysymys ihmisten elämästä ja kuolemasta. Sodan ja rauhan asiassa missään kulttuurissa ei ole tilaa valehtelemiselle. Rauhaa tehtäessä pöytä on aina puhdistettu kaikenlaisesta roskasta.  Venäläinen kulttuuri ei voi olla poikkeus tässä suhteessa.  Sotilaspukuun pukeutuneena maan johtaja TV:ssä sotaharjoituksia tarkastamassa tai ilmasotaharjoituksien kuvat hyvissä naapuruussuhteissa olevan maan rajalla ei ole itsensä hyvin hallitsevan ihmisen toimintaa.

TV-kuvan näyttäminen ballistisista ohjuskokeista ja ”asiantuntijan” mielipiteet Venäjän kyvystä muuttaa New York radioaktiiviseksi tuhkaksi ovat Pyrrhoksen voitto ja lyhytnäköistä taktikointia vain oman mielen tasapainon saavuttamiseksi elämän ja kuoleman kysymyksissä.  Joskus omia asioita ei pidä sekoittaa yhteisten asioiden kanssa. 

Ukrainalaiset ovat Putinille pettureita, koska he ensimmäisinä irrottautuivat Neuvostoliitosta. Olihan Neuvostoliitto  Pietari Suuren Venäjän jälkeen maailman toiseksi suurin sotilasmahti ”sotilasmenot per capita” -mittarilla mitattuna.  Ukrainan luopuminen ydinaseista ja Budapestin 1994 protokollan allekirjoittaminen on sotilaallista voimaa ihailevalle ihmiselle teko, mikä pitää sulkea pois mielestä.   Siksi myös Budapestin 1994 protokolla on Putinille ”non-existing”.   

Nikolai Gogol, suuri venäläinen kirjailija ja venäläisen kulttuurin jalokivi ei ollut ukrainalainen, vaan venäläinen.  Jokaisella ihmisellä on juurensa omassa kulttuurissaan. Gogolin identiteetistä ja juurista on  taitettu peistä Venäjällä 1991 jälkeisessä kulttuurikeskustelussa.  Omassa kirjeenvaihdossaan Gogol on ilmaissut olevansa ukrainalainen, vaikka asuikin suurimman osan elämästään Venäjällä.
Gogolin suuruus kirjailijana on  koko maailman omaisuutta.

Ukrainan ja Venäjän suhteet ovat rinnastettavissa Napoleonin sotiin Euroopassa 1800-luvun alussa.  Erona tuohon on vain se, että ”pullistelijana” on Venäjä ja Venäjän johtaja, jonka käyttäytymisen lähes koko muu maailma on tuominnut.  Tuomitsematta ovat jättäneet sellaiset maat, mm. Pohjois-Korea, joihin venäläinen kadunmies ei haluaisi Venäjää ja venäläisyyttä rinnastettavan. Uskokoon kuka haluaa Venäjän mielipidekyselyihin.   

Krimin liittämisen äänestyksillä on lainvoima Venäjän lain mukaan. Yksi ääni vastaan alahuoneessa on merkittävin poliittinen asia Putinin hallinnon aikana. Oma ajattelu elää poliittisessa perinteessä.  Vladimir Vysotskin  ”Totuus ja valhe” –runon totuus odottelee edelleenkin huoneessaan vaatteitaan, jotta pääsisi kertomaan kaduilla ihmisille, että se, joka esiintyy totuutena kaduilla ei ole hän vaan valhe, joka on pukeutunut hänen vaatteisiinsa.

Kenties koko Krimin ongelman syy onkin siinä, että historian vääryyksien korjaamisella ei ole kovin suurta merkitystä kansalaisille. Tämänkin päivän oikeudenmukaisuudessa on paljon korjattavaa Venäjällä. Suurmieheksi maan historiassa noustaan oman ajan ongelmien korjaamisella. 1991 muutoksen jälkeen viimeisen Venäjä rajat ja kulttuuri avautuivat ensimmäistä kertaa ns. vapaan liikkuvuuden mittareilla mitattuna.

Koko Venäjän historian suurimmalla muutosprosessien käyntiin panijalla Mihail Lomonosovilla on ollut kuluneen 20 vuoden aikana miljoonia seuraajia. Nämä miljoonat venäläiset ovat käyneet ja viettäneet yksinään ja yhdessä perheensä kanssa aikaa Venäjän ulkopuolella.  He ovat vertailleet asioita elämään Venäjällä ja tehneet johtopäätöksiä Pariisia 1814 – 1815 rauhoittamaan lähetetyn Venäjän armeijan upseereiden ja sotilaiden tapaan Venäjän jälkeenjääneisyydestä dekabristien  tapaan.

Tämän päivän dekabristit tiedostavat tulonjaon tasaamiseen liittyvät ongelmat ja sosiaalipolitiikan puuttumisen 1990-luvun alun yksityistämisohjelmien ja valtion omaisuuden uudelleenjärjestelyjen seurauksena Venäjällä.  Länsimaiden hallitukset olivat merkittävästi mukana noissa järjestelyissä teknisten avustusohjelmien avulla.

Meidän on yhdessä selvitettävä ja arvioitava uudelleen 1990-luvun kansainvälisten avustusohjelmien ja "made-in-ulkomailla lainsäädännön" ja muutosprosessien seurauksena syntyneet vääristymät Venäjällä. Sen avulla estettäisiin maan  nykyjohdon pyrkimykset siirtää  tämän päivän ongelmista historian vääryyksien oikaisemiseen.  Venäjä on suuri mahdollisuus kaikille. Maan johdon on kuitenkin nähtävä se ja ansaita oma paikkansa maailmassa muiden maiden joukossa.     

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

Kiitos analyysistä.

Jos ajatellaan kysymystä Putinin tulevasta paikasta Venäjän historiassa, niin mieleen nousee taannoinen "suurin venäläinen" -äänestys (http://yle.fi/uutiset/aleksanteri_nevski_suurin_ve...). Jos Putin esim. haluaisi päästä tulevaisuuden vastaavissa äänestyksissä mitalisijoille, niin noiden nimien perusteella ei valitettavasti oikein vaikuta siltä, että se sosiaalisena uudistajana olisi todennäköistä. Meriittinä pitäisi näköjään olla joko sotamenestystä (I-tila), kovan linjan sisäpolitiikkaa (II) tai molempia (III - mutta ei noussut ihan kärkeen, kun ei oikeastaan ollut edes venäläinenkään; silti oli keskeneräisen äänestyksen johtopaikkaakin välillä pitänyt: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200807157950239_u...).

Sellaisenkin arvion olen kuullut, että lännessä johtajia arvostellaan hyvä-huono-akselilla kun taas Venäjällä akselin ääripäinä olisivat vahva-heikko. Lieneekö perää moisessa käsityksessä?

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Petri,

Kiitos palautteestasi. Olen perillä asioista aikavälillä. Itsekin olen seurannut Venäjän historiaa ja suurin venäläinen valintoja Venäjällä. Stalin oli erityisen suosittu nuorten naisten keskuudessa kymmenisen vuotta sitten. Syitä oli monia.

Vahva-heikko -akseli tulee läpi kaikilla elämän alueilla. Esimerkiksi varallisuudessa - pitää pystyä näyttämään olevansa rikas (big shot). Miten on tullut rikkaaksi on shakkilaudan ulkopuolella ja peliin kuulumaton asia.

Suomalaisessa yhteiskunnassa taas ihmisen rehellisyys on arvo, joka vaikutti vanhassa järjestyksessä. Optiot, bonukset ja yritysjohdon palkkiojärjestelmät vaikuttavat kielteisesti perinteisellä työ - tulos akselilla.

Neuvostoliitossa "ahkeruus", joka on työkulttuuriin liittyvä asia, ei ollut NKP:n korkealla prioriteetillä keinovalikoimassa. Sen sijaan stahanovilaisuus oli - jollaisesta ihmisestä meillä Suomessa käytetään nimitystä "yllytyshullu".

Toimituksen poiminnat