Heikki K. Auvinen Kestävän kehityksen kriitikko

Krimin ongelman kolme ulottuvuutta

Näillä sivuilla pitäisi ajatellä ääneen ja keskustella ongelmista. Tiedonvälityksessä omista näkökannoista poikkeavaa osapuolta on voitava kritoisoida, myös mollata, jos sitä oma sisäinen elämä vaatii. Silloin on muistettava - mikä on lopputulos, vaikutus asioihin. 

Krimin ongelman kolme ulottuvuutta - analyysi ja ratkaisumahdollisuudet

Nykyinen Ukrainan tilanne voidaan ratkaista, jos se pystytään yksilöimään, rajaamaan ja priorisoimaan, jossa asiaan liittyvät tekijät toteutuvat kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.   Syyt ja seuraukset tunnetaan ja ne vaikuttavat asioihin yksilö-, yhteisö- ja kansainvälisellä tasolla.

Yksilötason tragedia

Venäjän presidentin Vladimir Putinin persoonallisuus on yksi ongelman syistä.  Hänen persoonallisuutensa on muotoutunut aikaisemmin jo lapsuus- ja nuoruusvuosina.  Aikuisiän henkilökohtaiset tavoitteet ja urakehitys ja tuleminen maan johtajaksi ovat asioita, joilla on perusta nuoruudessa.  Olemme sitä, mitä saamme perintötekijöissämme ja minkälaisia asioita opimme ja/tai pystymme valikoivasti poisoppimaan.

Venäjän johtajan käyttäytyminen poikkeaa muiden maiden johtajien käyttäytymisestä. Venäläisten on määriteltävä missä on järkevyyden ja sovinnaisuuden rajat sekä millainen poikkeavuus sallittua. Poliittinen historia on täynnä esimerkkejä näiden rajojen etsimisestä ja löytämisestä. On myös suuri määrä tapauksia, jossa rajojen ylittämistä ei ole sallittu.

Jos rajat on ylitetty, mistä on ollut kielteisiä seuraamuksia omille kansalaisille ja nykyisin yhä enenevässä määrin myös muille ihmisille maan rajojen ulkopuolella, vallassa olo on asetettu kyseenalaiseksi.  Viralta pano on toteutunut joko lainsäädännössä olevien mekanismien avulla tai suorana toimintana kaduilla.  Maan johdon ja kansan suhteet perustuvat luottamukseen ja lojaalisuuteen.  Ilman niitä ei ole demokraattisia valtioita.

Yhteisötason kehittymättömyys

Venäläisyys poikkeaa monista muista kulttuureista aikakäsityksensä ja territoriaalisen ajattelunsa takia.  Tästä seuraa, että venäläisten ihmisten omakuva poikkeaa muiden ihmisten muodostamasta kuvasta venäläisistä.  Historian aikana venäläiset ovat omaksuneet itselleen aseman olla ensimmäinen muiden kansojen joukossa. Se antaa oikeutuksen territoriaaliseen hallintaan laajemminkin. Sotasaaliina ja pakkolunastuksina hankittu maa on edelleenkin merkittävä valtion hankintamenetelmä ostamisen, myymisen ja vaihtamisen rinnalla.

Valistuksen ajan ajattelutavan ja poliittisten rakenteiden muutokset, jotka tapahtuivat sekä Amerikassa Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain laatimisen jälkeen. Kehitys jatkui Euroopassa Ranskan suuressa vallankumouksessa ja sitä sekä Napoleonin valtakautta seuranneiden 1800-luvun poliittis-yhteiskunnallisina myllerryksinä. Vuoden 1848 jälkeisessä muutoksissa Venäjä ja venäläisyys valitsivat sen aatehistoriallisen kehityksen leirin, jossa monarkkien itsevaltius korvautui myöhemmin työväenluokan itsevaltiudella. 

Vuoden 1991 tapahtumien seurauksena yksinvaltiuden (NKP) kukistumisen seurauksena Neuvostoliitto hajosi.  Ensimmäisenä ”ulosliputtajana” oli Ukraina.  Muut neuvostotasavallat seurasivat perässä ja syntyi 15 uutta valtiota.  Niiden joukossa on valtioita, jotka ovat rakentamassa samanlaisia poliittisia järjestelmiä, jotka toteuttavat yllä mainitun aatehistoriallisen ja poliittisen kehityksen valtiollisia rakenteita. Venäjän Federaatio on yksi noista uusista valtioista.  Se ei kuitenkaan halua rakentaa omaa kehitystään yllä kuvatulle 200-vuotiselle poliittiselle perinteelle.  

Kansainvälinen kanssakäyminen

Kulkipa Venäjä omaa tietään miten tahansa, se ei ole enää samanlaisessa tyhjiössä kuin olemassaolonsa alkuvuosisatoina. Sen on kohdattava menneisyys, tulevaisuus ja ympärillään olevat kansakunnat uudella tavalla. Venäläisyyden on löydettävä yhteinen kieli muiden kanssa.  Jo olemassaolonsa alkuajoista lähtien Venäjä on kommunikoinut ympäristönsä kanssa tavalla, joka ei ole ollut edullista muille kansoille Ei ole ollut monia tilanteita, jossa molemmat osapuolet olisivat voittaneet. Venäjä sotilaallisesti vahvempana osapuolena on sanellut aina ehdot.

Venäjä ja Neuvostoliitto ovat olleet myös ”rauhantekijöitä” Euroopassa 1800-/1900-luvuilla, kuin myös ”riidanhaastaja tai riitapukarien toisen osapuolen rahoittajana” selkkauksissa suurvaltojen välillä. Vuoden 1975 Etyk-kokous Helsingissä ja sitä seurannut Etyj-prosessi olivat muutos venäläisyyden suhteutumisessa ulkomaailmaan. Tuo prosessi mahdollisti vuorovaikutuksen, josta tippui jyviä myös kotimaan asioiden laariin ja käynnisti kehityksen kohti muutosta myös maan sisällä.  Vuoden 1991 tapahtumat eivät muuttaneet maantiedettä, mutta kylläkin valtioiden karttojen ja lippujen väritystä ja symboleja.

Venäjän Federaatiosta tuli 1991 ensimmäinen vertaistensa joukossa, koska se sitoutui hoitamaan ja vastaamaan Neuvostoliiton veloista ja muista kansainvälisoikeudellisista velvoitteista.  Venäjän johdolla syntyi myös Ivy-yhteistyö entisen NL:n tasavaltojen välillä, johon kuuluivat kaikki entiset neuvostotasavallat Baltian maita lukuunottamatta.  Valtiolliset instituutiot kehittyivät näissä siirtymätalousmaissa nopeasti monien teknisen avun ohjelmien avulla (Tacis/Phare). Pian IVY-maat alkoivat toimia itsenäisesti kansainvälisillä areenoilla. 

Ukrainalle jäi NL:n hajoamisen yhteydessä lähes 2000 ydinkärkeä, joiden joutuminen vääriin käsiin oli riskitekijä 1990-luvun sekavissa olosuhteissa.  Ukraina päätti liittyä vuonna 1994 ydinsulkusopimukseen.  Allekirjoitettiin ns. Budapestin protokolla, joka on kansainvälinen sopimus Ukrainan ja kolmen muun allekirjoittajavaltion Venäjä, Yhdysvallat ja Iso-Britannia välillä.  Budapestin 1994 sopimuksen mukaan Ukraina toimitti ydinaseensa Venäjälle tuhottavaksi ja samalla kyseiset kolme muuta allekirjoittajavaltiota antoivat turvallisuustakuut Ukrainan alueelliselle koskemattomuudelle ja voimankäytöstä pidättäytymisestä.  

Ongelman ratkaisumahdollisuudet

Kun ongelma pystytään yksilöimään yhteisesti, se on aina suuri hyppäys eteenpäin toisen osapuolen syyttelyn asemesta.  Tämän kirjoituksen tarkoituksena on luoda tavanomaisesta vuoropuhelusta poikkeava analyyttinen ongelman yksilöinti, jotta ongelman piiri voitaisiin määritellä monipuolisemmin.  Tältä laajemmalta pohjalta kriisin osapuolet voisivat tehostaa osapuolten välistä tiedonvaihtoa ja siirtyä nopeammin yhteisten intressien löytämiseen  ja ongelman ratkaisemiseen.   

Kaksi ensimmäistä tasoa ovat venäläisen yhteiskunnan omia sisäisiä asioita, joissa vain he voivat toimia toimenpiteitä ja muutosta vaativina asianomistajina. Kolmas taso on alue, jossa yhteinen nimittäjä voidaan löytää nopeasti, jos vuoropuhelu ja toimenpiteet keskitetään jo olemassa olevaan Budapestin sopimukseen 1994 ja sen täytäntöönpanoon olemassa olevilla kansainvälisillä areenoilla (YK, ETYJ) ja/tai kahdenvälisissä Ukraina-Venäjä neuvotteluissa. Voimankäyttö ja pakotepolitiikkaan tukeutuminen tulee jälleen olemaan Pyrrhoksen voitto kaikille osapuolille. 

Tuli vain halu panna julki tämä runsas viikko sitten laatimani teksti, kun kivien takaa huutelu vain jatkuu eikä ole syntynyt aitoa tiedonvaihtoa eri osapuolten välille. Toisen osapuolen tunnustaminen ja tiedonvaihto on asioissa etenemisen välttämätön ehto. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat