Heikki K. Auvinen Kestävän kehityksen kriitikko

Renessanssin perintö tietoyhteiskunnassa

1300-luvulla alkaneella renessanssilla on edelleenkin suuri vaikutus maailmaamme.  Vaikka se  alkoi  kulttuurielämän ja taiteiden parissa, sillä on ollut merkitystä sitä seuranneiden aikojen  ajattelutapojen ja tiedollisen perinnön muotutumisessa.

Renessanssin kaksi perintöä

Renessanssin tiedollinen vapautuminen materialisoitui kahtena vielä tänä päivänä vaikuttavana tiedollisena traditiona: valistuksen ajan aatteet ja arvot, joista syntyi 1700-luvun suurten mullistusten yhteydessä Amerikassa ja Euroopassa nykyiset käsitykset perustuslaeista ihmisoikeuksineen ja valtion rakenteista valtiosääntöineen.

Toinen tiedollinen perinne oli empiiristen tieteiden synty, jonka seurauksena 1500-luvulta lähtien on kehittynyt ihmisten nykyinen tietämys luonnonlaeista ja niiden lainalaisuuksista. Sen sijaan ympäröivän luonnon hyväksikäytön vaikutus kokonaisuuteen alkoi selvitä vasta 1960-luvulta lähtien, jolloin nykyaikainen ekologinen ajattelu alkoi levitä maailmassa.

Tiedon vaikutus kehitykseen

Näistä kahdesta renessanssin seurauksena syntyneestä perinnöstä on kehittynyt maailmaan nykyinen tiedeinstituutio ja nykyiset poliittiset järjestelmät, kansallisvaltiot ja kansainvälinen
yhteisyömekanismi.  Nykyistä tiedettä ei olisi olemassa ilman renessanssin tuomaa vapautumista ja arvojen murrosta.

Myös poliittisen järjestelmän kehittymisessä renessanssi on toiminut ennakkoehtona, jota ilman valistusajan filosofia ja ajattelu eivät olisi voineet syntyä.  Katolisen kirkon
hallitsema Eurooppa ei tunnistanut ihmisarvoa. Ihminen oli syntiin langennut kulkija, joka pelastui vain Jumalan armosta, jota katolinen kirkko edusti maan päällä.

Arvojen kehityksestä

Antiikin kreikassa ja Rooman valtakunnassa asiat eivät ei tapahtuneet samalla tavalla kuin tämän päivän yhteiskunnassa.  Niistä puuttuivat universaalit arvot.  Vain vapaat miehet omasivat julkisen puheoikeuden.  Arvokeskustelujen sisältö liittyi sotiin ja voimankäyttöön, estetiikkaan ja kulinarismiin sekä elämän tarkoitukseen (esim. epikurolaisuus) vapaiden miesten näkökulmasta, joista kerrotaan erilaisissa kronikoissa.

Juutalais-kristillinen perinne vaikutti merkittävästi inhimillisten arvojen kehitykseen nimenomaan kristinuskon levitessä välimeren maihin sekä pohjoiseen ja itään keskiajalla.
Kirkon rooli maallisena vallankäyttäjänä omine oikeuslaitoksineen ja sotaväkineen kuitenkin hämärsi ihmisten käsitystä armosta, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisarvosta vuosisatojen ajan.

Universaalien arvojen kehitys

Nykyisen arvospektrin kehityksessä renessanssin rooli oli merkittävä ihmisten tietoisuuden kehityksessä. Puolalaisen Nikolaus Kopernikuksen (1473-1543) työllä uudenlaisen maailmankuvan hahmottamiseen oli suuri merkitys.  Käsitys maailmasta muuttui maa- ja jumalakeskeisestä järjestelmästä nykyiseksi maailmanjärjestykseksi, jossa maa ja muut planeetat kiertävät aurinkoa ja ovat osa maailmankaikkeutta. Asiat ja ilmiöt vaan ovat
olemassa.

Se loi edellytykset itseisarvon syntymiselle.  Jokin on olemassa ja arvokasta sinänsä ilman kirkkoa tai maallista valtaa, joka määritteli olivatko ne olemassa tai ei ja olivatko ne arvokkaita tai arvottomia.  Reaalimaailman rinnalle syntyi tiedon ja arvojen maailma –
universaalit arvot.

Painopiste demokratiakehityksessä

Renessanssin kehitys synnytti valistuksen ajan filosofian ja nykyisen tieteellisen tiedon järjestelmän kuten yllä on todettu. Molemmilla näillä uusilla sektoreilla tulokset syntyivät yksiötason ajattelun tuloksina, joka erosi institutionaalisuutta korostavasta keskiajasta. Tiede oli vaikeaselkoisempaa kuin demokratiasta ja ihmisoikeuksista puhuminen.  Siksi se jäi odottamaan omaa uutta tulemistaan. Vain elinkeinoelämä osasi hyödyntää sitä.

Sen sijaan demokratia ja pisteen laittaminen vapaiden miesten maailmalle johti aatteelliseen kehitykseen 1600/-luvulta lähtien, jossa jokaisella ihmisellä on oma arvonsa, oikeutensa ja 
velvollisuutensa muita ihmisiä ja yhteisöä kohtaan. Kun ihmisen arvo oli määriteltävissä, se helpotti myös ihmisyhteisön sisäisen järjestyksen ja rakenteiden keskinäistä sääntelyä. Syntyi nykyaikainen valtio ja sen sääntelymekanismi – demokratia.

Tieteen uusi tuleminen

Tieteen historiassa luonnontieteiden rooli on merkittävä jo antiikin ajoista lähtien. Muu tieteellinen kehitys ovat syntyneet eksaktien tieteiden jälkeen ja ovat menetelmiltään niiden johdannaisia asioiden kuvaamisessa ja selittämisessä syy-seuraus suhteiden avulla. Menetelmät ovat vain moni mutkaistuneet ja mahdollistavat monien ilmiöiden yhtäaikaisen tarkastelun.

1600-luvulta alkaneella tieteellisessä kehityksellä on ollut omat heikkoutensa.  Taloustieteissä
tämä kehitys näkyi taloustieteissä virheellisiä luontoa ja ympäristöä koskevina olettamuksina, joka näkyy nykyisinä globaalisina ympäristöongelmina.  Nämä ympäristöongelmat kyseenalaistavat elämän jatkuvuuden maapallollamme.

Eettisyys uutena lähtökohtana

Voiko demokratia-arvot olla lähtökohta kansainvälisessä yhteistyössä, jos ihminen omalla toiminnallaan on luonut kehityksen, jossa jatkuvasti lisääntyvät luonnonkatastrofeissa kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin entisaikojen sodissa ja keskinäisissä välienselvittelyssä eri kulttuurien välillä.

Ongelman muodostaa se, että tällä hetkellä maailmassa ei ole arvojen kuvausjärjestelmää, jonka avulla voitaisiin laittaa maailman ongelmat kiireellisyysjärjestykseen ihmiskunnan ja sivilisaation säilymisen kannalta. Valtioiden väliset yhteistyöelimet puhuvat yhtä, kansalaisjärjestöjen yhteistyöelimet puhuvat toista.  Tietoyhteiskunta pullistelee sekä hyvästä että pahasta tiedosta.

Nykyinen kansainvälinen yhteistyö ei mahdollista katveettoman kehityksen syntyä, jonka taakse sekä köyhät että rikkaat voisivat yhdessä asettua turvatakseen elämän jatkumisen maapallolla. Tiedotusvälineillä on tässä kehityksessä suurempi rooli kuin ne osaavat edes kuvitellakaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Blogisti Auvinen: "Ongelman muodostaa se, että tällä hetkellä maailmassa ei ole arvojen kuvausjärjestelmää, jonka avulla voitaisiin laittaa maailman ongelmat kiireellisyysjärjestykseen ihmiskunnan ja sivilisaation säilymisen kannalta."

Tämä on erittäin oleellinen asia. Nykyisenlainen ad hoc -näpertely ei ratkaise isoja ongelmia edes vahingossa.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Kaimalle,

Kiitos vaan. Kun on ollut maan rajojen ulkopuolella pidempään, monia asia, joka on esillä Suomessa ei oikein jaksa kiinnostaa. Alkaa miettiä, mikä on tärkeää, mikä vähemmän tärkeää. Ad hoc -näpertely ei vie asioita eteenpäin. Kuitenkin sekin voi olla perusteltua ja mielihyvää tuottavaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, niin kauan kuin kukat itse voivat siitä päättää.

Terveisin,

Heikki K. Auvinen

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Yksi kehittyneimpiä empiirisiä tieteitä on ollut lääketiede (taustalla tietenkikn kemia ja biologia). Kehityksen yksi tulos, muiden vaikuttajien ohella, on ollut väestön hillitön liikakasvu, jonka tiliin voidaan panna kaikki nykyiset ongelmat.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Jyrki,

Kiitos terävästä havainnosta ja asioiden liittymisestä toinen toiseensa.

Heikki K. Auvinen

P.S. Arvospektri voisi olla myös kaksiulotteinen, jolloin myös negatiiviset liitännäiset voitaisiin ottaa mukaan tarkasteluun.

Toimituksen poiminnat