Heikki K. Auvinen Kestävän kehityksen kriitikko

Visio kansainvälisestä yhteistyöstä

Arvot ja perustuslait lähtökohtana

Yritin parisen viikkoa sitten nostaa esiin kysymyksen globaalista arvomaailman muutoksesta, jonka pitäisi näkyä myös kansainvälisessä yhteistyössä. Valistusfilosofia ajan arvomaailma materialisoitui muutoksena valtiojärjestelmissä Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksessa ja maan
perustuslaissa 1700-lopulla.  Kysymys oli silloin ihmisten oikeuksista ja vapaudesta.

Eurooppa seurasi Yhdysvaltojen mallia ja Puola oli ensimmäinen maa Euroopassa, jossa hyväksyttiin 1791 nykyisen kaltainen kirjallinen perustuslaki.  Ranska hyväksyi omansa vain muutamaan kuukautta myöhemmin. Se jälkeen meidän aikoihimme saakka tätä tietä ovat kulkeneet lähes kaikki maailman maat kuutta maata lukuun ottamatta, joissa kansalaisten oikeudet ja hallitusmuoto on säädelty hieman eri tavalla.

Muutos maailmantaloudessa

Arvomaailman muutoksen kanssa tasakäyntisesti tapahtui tuotantotapojen muutokset 1800- ja 1900-luvuilla, joille 1600 luvulta alkanut luonnontieteiden empiirinen tutkimus  ja suuret keksinnöt olivat luoneet toteuttamisedellytykset.  Siirtomaapolitiikka oli globaalitalouden
ensimmäinen vaihe. Materiaalituotanto matkasi arvojen perässä maailmalle. 

Tieteellinen tutkimus ja koulujärjestelmät valjastettiin 1800-luvulta lähtien palvelemaan talouselämän tarpeita.  Raamatun opetukset oikeasta ja väärästä korvautuivat lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden opetuksena oppilaitoksissa, jotka oli tarkoitettu koko kansalle.

Tiedon merkitys tuotannontekijänä alkoi lisääntyä vähitellen toisen maailmansodan jälkeen. Tämän päivän maailmassa tieto toinen pääomakomponentti, jota ilman kansantaloudet ja maailmantalous eivät kehity. Tiedon rinnalla myös palvelujen merkitys muodostaa uudenlaisen kokonaisuuden työn ja toimeentulon jakautumisessa kansakuntine välillä.  

Vaikutuksen maailmantalouteen

Luonnontieteiden suurten keksintöjen vaikutukset kansantalouksien ja varallisuuden jakautumiseen eri kehitysvaiheessa olleiden kansakuntien välillä on luonut nykyisen maailmanjärjestyksen, jossa osa kansakunnista on osannut käyttää luonnonvaroja ja maapallolla olevia teollisia raaka-aineita toisia paremmin.  Puhutaan teollisuusmaista ja kehitysmaista. Resurssit ja luonnonvarat lähtökohtaisesti ovat olleet yhteisiä.

Tätä lähtökohtaa, sen oikeudenmukaista jakautumista eri kansakuntien välillä voidaan pitää yhtenä nykyisen ekologisen ajattelun lähtökohtana jolloin jo 1970-luvun  alussa Suomessa julkaistiin ensimmäinen myös ympäristöasioita käsittelevä kirja ”Suomi 1980-luvulla” kahden nuorliberaaliaktivistin Osmo Lampisen ja Osmo Soininvaaran kirjoittamana.   Se oli merkittävä virstanpylväs Suomen ekologisen ajattelun historiassa.

Tänä päivänä ihmisten tietoisuus harjoitetun tuotantotavan ja talouspolitiikan vaikutuksesta maailman ympäristöasioihin on kasvanut.  Jokainen itseänsä kunnioittava ja erityisesti nuoriso ajattelee materiaalituotannosta ja globaalitaloudesta eri tavalla kuin heidän vanhempansa muutamia vuosikymmeniä sitten.  1600-luvulla alkanut kehitystrendi luonnon vapaasta hyväksikäytöstä näkyy jo kollektiivisena laskuna tuleville sukupolville. 

Kehityksen vaihtoehdoista

Arvot ja yksilön oikeudet yhtäältä ja kansantalouksien sekä maailmantalouden kehitys toisaalta ovat asioita, jotka luovat lähtökohdat maailmantalouden ja ihmisten kanssakäymisen tulevalle kehitykselle. Molempien asioiden kehittämisessä edetään lineaarisesti, ekstrapoloidaan tulevia tarpeita ja luodaan suurempia yksikköjä. Entä kun kypsymispiste ja ympäristön kantokyky
saavutetaan?

YK, EU, Aasian, Afrikan ja Amerikan alueelliset yhteistyömekanismit on luotu edellä mainitun lineaarinen ajattelumallin pohjalta luomalla suurempia globaaliseen ajatteluun ja maailmantalouteen liittyviä rakenteita.  Onko muunlaista hallinnollista mallia maailmanlaajuiseen yhteistyöhön?

Jos lähtökohtana pidetään yhtäältä universaalien arvojen toteutumista ja elämän jatkumisen turvaamista maapalolla, siitä seuraa, että ensisijainen tarve tällä hetkellä ja tulevaisuutta silmällä pitäen on ekokatastrofin estäminen maapallolla.  Se edellyttää toimenpiteitä tuotantotavoissa ja valvonnassa sekä koko yhteistoimintamekanismin uudelleenorganisointia maailmassa.

Demokratia-arvojen kriisi

Perustuslakiin perustuvien valtioiden pitäisi olla poliittisessa mielessä ihmiskunnan vuosituhantisen kehityksen täyttymyksiä.  Vaan eivät ole - ei idässä eikä lännessä ei pohjoisessa eikä etelässä. Vain diktatuurit jaksavat vuodattaa kiillotetuin kilvin ja puhtain värein lipuissaan demokratian toteutumisen puolesta.  

Suutari pysyköön lestissään, on vanha suomalainen sanonta. Kun kansalaisten parhaaseen pyrkivä valtio hajottaa voimavaransa oman päätehtävänsä suorittamisesta kansainväliseen yhteistyöhön ja verkostoitumiseen, ei ole ihme jos kansalaiset alkavat vieraantua oman valtionsa identiteetistä ja erilaisten tarkoituksesta. Valtiosta on palvelujen tarjoaja,
yhteisen hyvän toteuttajan asemesta. 

Toisaalta, on olemassa kansalaisten jokapäiväiseen elämään liittyviä alueita, joissa rajanveto ja oman identiteetin muodostuminen tulevat yhä vaikeimmiksi.  Sähköisessä ja painetussa viestinnässä esillä oleva kansainvälisyyden ihannointi sumentaa ihmisten mielet kun pitää tehdä valinta kenen joukoissa seisot sosiaalisessa mediassa. Valtio pystyy suojaamaan kansalaisiaan tietosuojamielessä vain oman  lainsäädäntövaltansa puitteissa.

Uusi työnjakomekanismi

Olisiko mahdollista panna koko kansainvälinen yhteistyöjärjestelmä uusiksi? Wienin kongressin jälkeen 1815 maailmaa on rakennettu rakentamalla uusia kerroksia vanhojen päälle ja laajennettu niiden maantieteellistä tai toimialakohtaista toimivaltaa. Kansainliitto, YK ja EU ovat esimerkkejä tällaisesta kehityksestä.

Vaihtoehtoisesti voitaisiin ajatella, että maapallolla tarvitaan vain yksi globaalinen kansainvälinen organisaatio huolehtimaan, että elämän jatkuminen on turvattu maapallolla,
Eettinen neuvosto, jonka tehtävänä olisi luoda säätelymekanismi ja normit taloudelliseen tuotantoon ja muuhun ympäristöä hyödyntävään/kuluttavaan toimintaan. Valtiot valitsisivat ja lähettäisivät edustajansa ja ehdotuksensa neuvoston käsiteltäviksi.

Nykymuotoista YK:ta tai EU:ta ei tarvittaisi. Eettisen neuvoston ja suvereenien valtioiden välissä on tilaa ja perusteltua luoda yhteistyöelimiä Neuvoston päätöksenteon tehostamiseksi. Kuitenkaan ne eivät olisi hierarkiassa korkeammlla tasolla kuin Neuvosto ja valtiot. 

Tällä eliminoitaisiin nykyinen kansainvälisen yhteistyön asioiden täytäntöönpanoon liittyvä tehottomuus. Se muistuttaa entisen Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmien kolmatta ja ratkaisevaa vuotta, jolloin maan johto alkoi jo puhua uudesta viisivuotiskaudesta ja sen tavoitteista, vaikka kahden ensimmäisen vuoden tavoitteitakaan ollut vielä saavutettu.

Prioriteetit ongelmana

Ensi vuonna on tulossa EU:n parlamenttivaalit.  Vaalien dynamiikka on erilainen.  Vain harvat ehdokkaat haluavat ja kykenevät ottamaan kantaa EU-yhteistyön lähtökohtiin ja sen rakenteellisiin kysymyksiin. Liittovaltiokysymys tullee jakamaan ehdokkaat kahteen ryhmään. Kuka tarvitsee liittovaltiota, kun nykyinenkään yhteistyö ei ota onnistuakseen. 

Rooman valtakunta aikoinaan laajeni niin pitkälle maantieteellisesti kuin missä viininviljely onnistui ja sotaväki saatiin pysymään lojaalijana lähettäjilleen.  Olisiko nykyisessä tilanteessa muutettavat muuttaen sellainen tilanne, että EU:n toimivalta voisi ulottua sinne saakka, missä yhteisö voi taata ihmisille puhdasta ilmaa ja puhtaan veden.  Jos ei, niin mihin sitä tarvitaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Kirjoitit
"Eurooppa seurasi Yhdysvaltojen mallia ja Puola oli ensimmäinen maa Euroopassa, jossa hyväksyttiin 1791 nykyisen kaltainen kirjallinen perustuslaki. Ranska hyväksyi omansa vain muutamaan kuukautta myöhemmin. Se jälkeen meidän aikoihimme saakka tätä tietä ovat kulkeneet lähes kaikki maailman maat kuutta maata lukuun ottamatta, joissa kansalaisten oikeudet ja hallitusmuoto on säädelty hieman eri tavalla."

Mitä kuutta maata tässä tarkoitat? Eikö maailmassa ole hyvin monenlaisia maita ja hallintoja?

Toinen kysymys: Miten ehdottamasi eettisen neuvoston kokoonpano valittaisiin?

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Tero, kiitos palautteesta,

Nämä kuusi valtiota, joissa ei ole yhtenäistä kirjallista perustuslakia ovat: kolme brittiläiseen kansainyhteisöön jäsenmaata: Yhdistyneet kuningaskunnat, Kanada, Uusi Seelanti. Näissä maissa perustuslain asemassa oleva säännöskokoelma ja muu perinne pohjautuvat maallisen vallan aiemmin luomiin ja edelleenkin nykylainsäädäntöön vaikuttaviin säännöskokoelmiin, joista tunnetuin on 1215 ensimmäistä kertaa julkaistu Englannin Magna Carta.

Toisenlaisen maalliseen perinteeseen perustuvan kehitystien tarjoaa San Marino, jossa lainsäädäntö ja maan institutionaaliset rakenteet perustuvat roomalaisen oikeuden säädöksiin ja, vuoden 1600 statuutteihin ja 1974 annettuun ja 2002 muutettuun ihmisoikeusjulistukseen.

Sen sijaan kaksi muuta maata, joissa ei ole kirjoitettua yhtenäistä perustuslakia ovat Israel ja Saudi-Arabia. Näissä maissa pyhillä kirjoilla (Tora Israelissa ja Koraani Saudi-Arabiassa) on ihmiselämää ja yhteiskuntaa säätelevä tehtävä. Jumalan laki molemmissa uskonnoissa kuin myös kristinuskossa ovat vielä kolmas ulottuvuus perustuvaa laatua olevien säädösten ja normien olemassa olossa, joilla on merkitystä universaalin eettisen koodin syntymiselle maailmaan.

Mitä taas tulee Eettisen neuvoston kokoonpanoon, sen ihanteena voisi olla Platonin esittämä näkemys filosofien johtamasta valtiosta. Filosofit edustivat sitä tiedollista ja moraalista etevämmyyttä, joka Platonin käsityksen mukaan oli oppineiden ja osaavien ihmisten keskuudessa.

Tänä päivänä ihmisten valikoituminen vastuullisiin ja vaativampiin tehtäviin yhteiskunnassa tai kansainvälisissä organisaatioissa ei tänä päivänä tapahdu ihmisen kykyjen ja henkisten ominaisuuksien perusteella, vaan näkyvyys mediassa ja tunnettavuus ovat ensisijaisia kriteerejä erilaisissa ehdokasasetteluissa. Eli valituiksi tulevat ne, jotka entisaikaan olivat joukosta äänekkäimpiä.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

"Mitä taas tulee Eettisen neuvoston kokoonpanoon, sen ihanteena voisi olla Platonin esittämä näkemys filosofien johtamasta valtiosta. Filosofit edustivat sitä tiedollista ja moraalista etevämmyyttä, joka Platonin käsityksen mukaan oli oppineiden ja osaavien ihmisten keskuudessa.

Tänä päivänä ihmisten valikoituminen vastuullisiin ja vaativampiin tehtäviin yhteiskunnassa tai kansainvälisissä organisaatioissa ei tänä päivänä tapahdu ihmisen kykyjen ja henkisten ominaisuuksien perusteella, vaan näkyvyys mediassa ja tunnettavuus ovat ensisijaisia kriteerejä erilaisissa ehdokasasetteluissa. Eli valituiksi tulevat ne, jotka entisaikaan olivat joukosta äänekkäimpiä."

On sanottu, että Platonin Valtio-teoksessaan esittämä yhteiskuntamalli on ollut monien totalitaristististen ideologioiden yhteiskunnan ihannemallina. En näe hyvänä ideana palata taas noihin Platonin ideoihin.

Johtajien valitseminen ihmisten kykyjen mukaan kuulostaa ehkä hyvältä, mutta ei käytännössä toimi. Johtavassa asemassa olevat tekevät aina päätöksissään arvovalintoja, ja avoimessa yhteiskunnassa päätösten täytyy olla alttiina kritiikille. Johtajia täytyy myös olla mahdollista vaihtaa rauhanomaisesti. Jos nämä Platonin ihannoimat "filosofikuninkaat" pääsevät itse valitsemaan seuraajansa, syntyy itse itseään täydentävä valtaklikki, jonka vallankäyttö voisi, nykyteknologian ja tieteen avulla, johtaa pahimpaan totalitarismiin ihmiskunnan historiassa.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen Vastaus kommenttiin #5

Tero,

Tuskin minäkään totalitarisimia haluan. Eettisen neuvoston ideana on pitää "hallinnollinen overhead" mahdollisimman pienenä ja palauttaa päätöksenvaltaa takaisin "valtioinstituutioille", jotka ovat enemmän tai vähemmän ihmisten ymmärrettävissä, hallittavissa ja jossa ihmiset voidaan laittaa tilille tekemisistään.

Kun ihmisiä valitaan maiden mandaateilla kansainvälisiin järjestöihin, pätevyyskriteerien toteutuminen valinnoissa on siitä kaukana. Eettinen neuvosto voisi olla erilainen, jossa maiden edustajien valintakriteereinä olisivat moniprofiilisuus ja objektiivisesti todennettiva oleva pätevyys eli tuloksellisuus. Läpinäkyvyys nykykäytännössä on kaikkien puolustama periaate, mutta käytännössä se ei vain toimi inhimillisen tekijöiden takia.

Nykyjärjestelmän kritiikkinin ydin kuitenkiin liittyy kansainvälisten järjestöjen toimeenpano-orientoituneiduuden puuttuminen. Kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevien pätevyyteen on mm. Presidentti Martti Ahtisaari kiinnittänyt huomiota. Siellä on paljon ihmisiä, jotka miellyttääkseen esimiehiäään juoksevat käytävillä, kun asiat liittyvät esimiehen pyyntöhin, mutta eivät lotkauta korvaansa kolleegojensa tai alhaalta tulevien signaalien hoitamiseen ja niihin reagoimiseen.

Näistä inhimillisistä lähtökohdista, median "lentäjän poika" syndrooma ja rakenteellinen epäsuhta jäsenmaiden ja kansainvälisten järjestöjen toiminnan prioriteeteissa (tavoitteet voivat olla yhteiset) aiheuttavat yhdessä sen, että aitoa ongelmaratkaisua aidoissa globaalisen tason ongelmissa ei synny. Ikuinen tavoitteiden uudelleenasettaminen ja tavoitekeskustelu vien kaiken energian tehokkaan täytäntöönpanon kustannuksella.

Itse olen tämän asian läpikäynyt vesiongelman ratkaisuyrityksessä kansainvälisesti patentoimani vedensiirtotekniikan yhteydessä. Luonto siirtää vettä gravitaatiovoiman ja lämpötilaeron avulla veden kolmen olotilan välillä: nestemäinen, kaasumainen ja kiinteä olomuoto veden kokonaiskierron yhteydessä. Maailman ympäristöjulistukset ja donorien rahoitusohjelmat ovat täynnä huolenilmauksia ilmastonmuutoksesta ja vesiongelmasta. Kaikki kuitenkin lotraavat nestemäisellä vedellä.Jäjestöt eivät ole kiinnostuneita itse ratkaisuista, vaan kuka uusia asioita esittää. Eettisen neuvoston jäsenten tulisi kyettävä näkemään metsän puilta.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Hyvä keskustelun avaus. Tällä hetkellä määrää maailmalla suurvaltapolitiikka, öljy- ja finanssisektori. Vaihtoehtoja on hyvä esittää, jotta niitä voidaan analysoida.

Valtarakenteet eivät kyllä vapaaehtoisesti halua luopua vallastaan.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Pekka,

Kun uudella tavalla asioista ajattelevilla on niin vähän tulivoimaa, se on suuren sotataidon arkkitehdin Konfutsen mukaan kohdistettava oikeisiin ja tuloksia tuottaviin asioihin. Konfutse sanoi myös: "Jos olisin maailamn keisari, ensimmäiseksi määrittelisin sanojen merkityksen, sillä toiminta seuraa aina sanoja...".

Eli, ensimmäinen kohderyhmä on tiedotusvälineet ja niiden välittämä maailmankuva. "Lentäjien pojat" pitäisi saada pois kanavilta ja tilalle itsenäisesti ajattelevia ja talonpoikaisjärjellä varustettuja toimittajia tilalle.

Toimituksen poiminnat