Heikki K. Auvinen Kestävän kehityksen kriitikko

Venäjän ja venäläisyyden neljä odysseiaa

Kansakuntien perustyypit
Kansakunnat voidaan jakaa neljään päätyyppiin. On olemassa arokansoja, metsäkansoja, vuoristokansoja ja vesikansoja sen mukaan kuinka ihmiset ovat järjestäneet elämänsä luonnon olosuhteiden mukaisesti. Venäläisyys on sijoittunut tasangoille, jotka ovat joko metsää tai aroja. Tämän lisäksi yhteiskuntatieteellinen ja historiantutkimus ryhmittelevät kansakuntien luomat valtiot myös niiden hallintatavan mukaan.  On olemassa kuningaskuntia, tasavaltoja, demokraattisia tasavaltoja ja erilaisia diktatuureja.

Altain alkukodista maailmalle
Altain alkukodissa kaikki olivat yhtä ja suurta perhettä, kunnes väestön määrä ylitti luonnon kantokyvyn ja osan väestöä oli pakko lähteä etsimään uutta asumisympäristöä jostakin muualta. Aikojen alussa tilaa oli riittämiin.  Nyt väestönmäärän monin kertaistumisen takia tilaa, jossa ihminen hänen luomansa ihmisyhteisöt voisivat elää ja asua on huomattavasti rajoitetutummin. Joten olemassa oleva tila on käytettävä tehokkaammin hyväksi.

Valinta metsien ja arojen välillä
Venäjän Federaatio muodostuu kansasta, joka koostuu noin 160 etnisestä ryhmästä. Venäjällä puhutaan lähes sataa eri kieltä. Sekä suomalaiset että venäläiset ovat metsäkansoja, jotka ovat tottuneet elämään harmoniassa ympäröivän luonnon kanssa asuttaessaan samoja alueita Uralilla alkukodista muuton jälkeen. Elettiin yhdessä, tilaa oli molemmille.  Joille ja paikoille annettiin nimiä, jotka olivat joko suomenkielisiä tai venäjänkielisiä, joita molemmat käyttivät ja käyttävät edelleenkin.

Ensimmäinen odysseia aroille
Venäläiset halusivat itselleen lisätilaa ja lähtivät laajentamaan asuinaluettaan aroille.  Siellä he kohtasivat ihmisiä ja kansoja, jotka olivat teknologisessa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä pidemmällä kuin metsävyöhykkeellä asumiseen ja elämiseen tottuneet venäläiset. Arokansojen ja heidän luomansa järjestelmän keskuudessa alettiin suhtautua venäläisiin kielteisesti ja heitä pidettiin alempiarvoisessa asemassa kuin arokansojen omia ihmisiä. Paitsi maatalous- ja kaupankäynnin osaaminen, niin myös sotatekniikka ja sen liikkuvuus olivat arokansoilla paremmin hallinnassa.

Lyö tai tule lyödyksi
Venäläinen yhteiskunta oli kehittynyt ja suunnannut energiansa omien valintojensa perusteella. Kielen ja mielen kehityksessä sillä oli määrällisesti johtava rooli metsäkansojen keskuudessa.  Sen kielisukulaiset levittäytyivät laajalle alueelle länteen ja alkoivat eriytyä kielen ja mielen suhteen.  Tarvittiin lisävoimaa arokansojen vaikutuksen poistamiseksi. 

Kuten entisajan armeijoissa sotilaista kutsuttiin väestön keskuudesta palvelukseen, Venäjä alkoi liittää pienempiä kansallisuuksia omaan järjestelmäänsä. Myös venäläisistä koostuva Novgorodin tasavalta, joka oli metsävyöhykkeen länsiosassa, liitettiin väkisin Moskova-keskeisen venäläisyyden osaksi.  Arokansatkin pian oppivat tuntemaan sotilaallisella voimalla mitattuna tasavertaisen naapurin olemassaolon alueidensa pohjoispuolella..  

Siperian ja Alaskan valloitus
Historia on osoittanut kuinka valtioita syntyy ja kuolee.  Mikään ei ole ikuista, paitsi puutarhan hoito, jolla kiinalaiset oman vahvan harmonia-ajattelunsa perusteella tarkoittivat ympäristöstä huolehtimisesta.  Myös Kiinan omassa talouspolitiikassa viime vuosikymmeninä kotiläksyt oman puutarhansa puhtaana pitämisestä ovat jääneet tekemättä. 

On kohtuutonta syyttää venäläisiä yksinomaan sotilaallisen voiman käytöstä uusien alueiden liittämiseksi Venäjän valtakuntaan. Toisen osapuolen kuunteleminen ei ole kuitenkaan ollut keskeinen oppiaine venäläisessä opetusjärjestelmässä. Kuitenkin Venäjä sai hallintaoikeuden Siperian ja Alaskan alueisiin tavalla, joka oli vähemmän verinen kuin länsieurooppalaisten uudisasukkaiden Amerikan mantereiden valloitus.

Kulttuurien kehitys
Kun ihminen kehittää omaa itseään ja luomaansa kulttuuria, hänen on kiinnitettävä huomiota kahteen asiaan: hänen ulkopuolellaan oleviin asioihin ja hänen sisällään, mielessä oleviin asioihin. Ihmiskunnan opetusjärjestelmien ja tietoinstituution kehityksessä teknologisella kehityksellä ja ympäristöasioilla on ollut suuri merkitys.  Teknologian avulla ihminen on pyrkinyt alistamaan ympärillä olevan luonnon omaan käyttöönsä.

Toinen merkittävä ulottuvuus kulttuurien kehityksessä on ihmisen mielen ja intellektuaalisen kapasiteetin kehitys. Mitä enemmän mielen, oppimisen ja universaaleiksi kehittyneiden inhimillisiin arvoihin on panostettu, sitä enemmän näkyy myös tuloksia teknologiasekorilla ja taloudellisessa hyvinvoinnissa.  Yksilön ja ihmisyhteisöjen kyky vuorovaikutukseen on keskeisin mittari tässä kehityksessä. 

Universaalit ihmisoikeudet
Renessanssi, tutkimusmatkojen, suurten keksintöjen ja valaistusfilosofian seurauksena 1700-luvun lopussa Länsi-Eurooppaan oli syntynyt uudenlainen ajattelutapa, joka ensimmäistä kertaa maailman historiassa määritteli ihmiselämän arvon.  Jokainen yksilö on ainutlaatuinen ja on pelkällä olemassaolollaan jo arvokas asia.  Ranskan vallankumous ja Yhdysvaltain perustuslaki ovat virstanpylväitä ihmiskunnan historiassa.

Vaikka vallankumouksilla on tapana aina syödä lapsensa, nämä asiat olivat mukana syntyäkseen nykymaailmassa aina uudestaan. Aatehistoriallisessa kehityksessä Ranskan vallankumouksessa esitetyt ajatukset ja vaatimukset levisivät 1800-luvulla kaikkialle maailmaan. Ne saivat myös uusia muotoja ja uusia ulottuvuuksia 1800-luvun valtiofilosofiassa myös muissa Euroopan maissa ja eurooppalaisessa filosofisessa ajattelussa (Hegel, Kant, Marx ja Engels). 

Dekabristikapina 1825
Venäjä on ollut suurimman osan ajastaan eristäytynyt muusta Euroopasta. Sillä ei ole sisäistä eikä ulkoista vuorovaikutusperinnettä yhteiskunnan kehittämisen keinovalikoimassaan.  Napoleonin sodat järkyttivät koko Eurooppaa.  Niiden seurauksena Venäjän rajat avautuivat länteen sillä tavalla, että Venäjän joukot marssivat Pariisiin ja teollaan rauhoittivat tilanteen Euroopassa. 

Samalla kun Venäjän joukot marssivat Euroopan halki, armeijan johto ja sotilaat näkivät millä tolalla elämä oli Euroopassa, jonne ylläkuvatut valistusajan liberalistiset ajatukset olivat laajalle levinneet. Näky kolahti syvälle ihmisten mieliin: Miksi oman asiat ovat niin surkeassa kunnossa? Vaikka nuorten Euroopassa olleiden upseerien kapina epäonnistui, se vaikutti 1700-luvun lopun suurten arvomullistusten ideoiden rantautumiseen myös Venäjälle. 

Kahdenlaista vastuuta
1700-luvun lopussa syntyneiden universaalien ihmisoikeuksien rinnalla alkoi myös kehittyä uudenlaiset vastuut ihmisille. Nykyään ymmärretään, että ihmisillä ja ihmisyhteisöllä on kaksi sekä yksilötasolla että globaalilla tasolla olevaa vastuusta: ympäristövastuu ja sosiaalinen vastuu yllä kuvatussa kulttuurien kehityksen puitteissa.

Vaikka molemmat vastuukysymykset ovat syntyneet toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa, niille luotiinkin perusta jo valistusajan suuressa arvomullistuksessa ja 1800- luvun teollisessa kehityksessä, jonka perusolettamukset osoittautuivat vääriksi ja seuraamukset tulivat jälkipolvien kannettaviksi vuosisata myöhemmin.  Venäjällä sosiaalinen vastuu toteutui sosialismikokeilun aikana erittäin hyvin, ehkä liiankin hyvin. Ympäristönsuojelussa taas venäläisten suhteessa luontoon on ollut paljon korjaamisen varaa, kun erityisesti Neuvostoliiton aikana maassa ei yksinkertaisesti välitetty ympäristönsuojelusta. 

Odysseia Keski-Aasiaan
Vuonna 1814 alkoi Keski-Aasiassa ”Suurena Pelinä” tunnettu historian vaihe, jossa osapuolina olivat Venäjän keisarikunta ja koko Aasian siirtomaaherruuteen pyrkivä Iso-Britannia. Molemmilla oli omat etunsa valvottavanaan. Venäjä oli jo etabloinut laajentumisensa Siperiassa. Kaukasuksen alueet liitettiin Venäjään jo 1800-luvun alkupuolella.  Vuonna 1816 Venäjään liitetystä Azerbaidžanista ja sen pääkaupungista Bakusta kehittyi pian maailman öljyteollisuuden keskus. Bakun olemassaolo edisti teollistamista ja teknologista osaamista myös muualla Venäjällä.

1860-luvulla Venäjä aloitti systemaattisen ohjelman Kaspianmeren itäpuolisten alueiden saattamiseksi hallintaansa. Krasnovodsk perustettiin sillanpääasemaksi itärannalle. Vuoteen 1876 mennessä Venäjä oli saanut haltuunsa suurimman osan Keski-Aasian alueista Turkmenistania lukuun ottamatta. Vuonna 1884 venäläiset valloittivat Turkmenistanin tärkeimmän kaupungin Mervin, minkä jälkeen Venäjän eteläinen raja vahvistettiin Iso-Britannian (Persian alueet) ja Venäjän välisellä rajasopimuksella. 

Odysseia loppui vuonna 1991, jolloin Neuvostoliitto hajosi ja Keski-Aasian viisi neuvostotasavaltaa itsenäistyivät. Venäjän läsnäolo synnyttää edelleenkin hyvin ristiriitaisa tunteita Keski-Aasiassa. Alue edustaa kulttuuriperinnettä, jossa ihmisten oman käsityksen mukaan he olivat kehittyneempiä kuin valloittajiksi koetut venäläiset.  Sekä tsaarinajan että NL-ajan vuorovaikutusmekanismien puute kärjisti väestöryhmien vastakkainasettelua. Samoin kuin Venäjällä tulisi arvioida mongolien hallinnon aikaa 1230 – 1480 uudella tavalla, kenties myös Keski-Aasian ihmisten tulisi arvioida yhteistä elämäänsä venäläisten kanssa samanlaisesta positiivisesta näkökulmasta eli siitä, mitä he ovat saaneet itselleen Venäjän ja Neuvostoliiton aikakausilta.  

Odysseia ihmismieleen
Monimutkaisin asia, mihin Venäjällä on koskaan ryhdytty, on sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä, joka oli voimassa 1917 – 1991 välisenä aikana. Se on ainutlaatuinen asia koko maailmanhistoriassa teollisen tuotantotavan yhteiskunnassa. Sosialistiseen järjestelmään siirtymisen syistä ja tavoitteista on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja väitelty oluttuoppien äärellä väittelemisen ilosta koko maailman sivu.  Tässä yhteydessä ei ole tarkoitus analysoida kuinka toimittaisiin siinä tilanteessa, että tulisi uusi mahdollisuus elää nuo sosialismin ajan vuodet uudestaan. 

Kuten arvojen kanssa, mielen rakenteessa on myös jotain pysyvää ja yhtäläistä.  Sosialismin tasa-arvotavoitteet ja oikeudenmukaisuuden toteutuminen ovat universaaleja arvoja, jotka sukupolvet sukupolvien jälkeen kiehtovat ihmisiä.  Sekä länsimaiset että venäläiset ihmiset oppivat oikeudenmukaisuuden satujen ja kertomusten avulla.  Länsimaissa ja nykyisin myös Venäjällä näiden asioiden kertojana on tanskalainen H.C. Andersen ja venäläisille lapsille hän on kirjailija Pavel Bazhov, joka on koonnut vanhat venäläiset sadut ”Ural-vuorten tarinoita” kokoelmaksi.

Sosialismin aikana puhuttiin asioista eri tavalla kuin niitä tehtiin. Kunnes 1980-luvun lopulla glasnostin nimissä alettiin puhua avoimesti asioista, alettiin jopa myöntää virheitä, Vladimir Vysotskin runoja alettiin lukea uudella tavalla.  1991 kadunvarret täyttyivät viimeisissä Lokakuun 1917 vallankumouksen vuosipäivän juhlallisuuksissa ihmisistä, jotka jo ääneen puhuivat, että keisarilla ei ole enää vaatteita. Joulukuun 25. päivänä 1991 Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta lakkasi olemasta ”neuvostotasavalta” ja ”sosialistinen” ja Joulukuun 26 1991 Neuvostoliiton korkeimman neuvoston ylähuone hyväksyi Mihail Gorbatshovin aloitteesta julistuksen ”Neuvostoliiton lakkauttamisesta”. 

 Sosialismin jälkeiset valinnat
Vuonna 1991 Neuvostoliiton hajotessa maa tarvitsi ulkopuolista apua muutoksen hallintaan. Nyt tuohon suureen muutokseen suhtaudutaan jo varauksellisesti. Venäjä kävi läpi taloutensa shokkihoidon ulkomaiden johtamissa ja rahoittamissa teknisen avun ohjelmissa, jotka toteutettiin maan hallituksen myötävaikutuksella. Venäjän privatisointiohjelma alkoi 1991 asuntojen privatisoinnilla, jatkui 1992 – 1994 siviiliteollisuuteen kuuluvien yritysten privatisoinnilla ns. kuponkimenetelmällä, jossa kansalaiset saivat omistusoikeuden valtion omaisuuteen kuponkien avulla. Kolmannessa vaiheessa sosiaalisektoria on uudistettu luomalla uutta yksityistä palvelukapasiteettia sektorille.   

Kyllä venäläiset itsekin näkivät 1990-luvulla teollisuusomaisuuden ja luonnonvarojen uudistuksien seuraamukset yhteiskunnallisessa kehityksessä.  Privatisointiohjelmien vaihtoehtona haluttiin selvittää voitaisiinko uudistamisessa edetä NEP-järjestelmän mukaisella konsessio-oikeuksien antamisella ulkomaalaisille yrityksille. NEP-vuosina (1921 – 1929) yli 100 ulkomaalaista yritystä oli saanut oikeudet tuotannon järjestämiseen eri sektoreilla Neuvostoliitossa. Tällä tavoin saatiin osaamiskomponentti mukaan maan teollistamiseen.

Venäjän siviiliteollisuuden privatisoinnissa syntyi myös sivutuotteena nykyiset tuloerot ja myös koko yhteiskunnan huomion uuden varallisuuden myötä voimakkaaseen kulutuksen kasvuun. Se on ymmärrettävää, koska elintasoero länsimaiden kanssa oli niin silmiin pistävää.

Markkinatalousjärjestelmään siirryttäessä maan ”kosmos”-kynällä piirretyt suunnitelmat ja ihmisten osaaminen menettivät merkityksensä. Suurin osa vanhan järjestelmän asiantuntijatehtävissä toimineita pitkälle koulutettuja ihmisiä ilmestyi kaduille ja kioskeihin myymään tupakkaa, suklaapatukoita, sukkia ja jopa pornografisia lehtiä henkensä pitämiseksi. Suoritettu shokkihoito ei tukenut länsimaiden peräänkuuluttamia ihmisoikeuksia eikä demokratiaan liittyvien vuorovaikutusmekanismien syntymistä Venäjällä. 

Muutokset maailmantaloudessa
Venäjä on pitkään ollut yksi merkittävimmistä teollisuusmaista maailmassa. Oman tienä kulkijana Venäjä ei ole päässyt toteuttamaan sitä teollista potentiaalia, joka Venäjällä on oman osaamisensa perusteella.  Venäjästä on tullut maailman pisimmälle koulutettu pääasiallisesti raaka-aineiden ja energian viennistä tulonsa saava kansantalous, joka on noin 80 prosenttia maan kokonaisviennin arvosta. 

Maailmantalous on toisen maailmansodan jälkeen kehittynyt osaamisen ja palvelujen kaupassa. Immateriaalisista asioista on tullut pääasiallisin tuotannollinen sisältö kansantalouksissa edustaen noin 70 prosentin osuutta koko bruttokansantuotteesta.  Yksilöiden ja yritysten osaamisen kunnioittaminen ja oikeuksien suojaaminen ovat muodostumassa asioiksi, jotka ovat samaa kertaluokkaa kuin muun kiinteän omaisuuden merkitys yhteiskunnassa.  Ilman asiallista osaamisen suojaa ei synny uusia innovaatioita, uutta taloudellista toimintaa.

Lähes kaksisataavuotisen teollistamisprosessin aikana ympäristön kantokyky on joutunut koetukselle sekä ilmaston muutoksen että puhtaan veden saatavuuden ja riittävyyden suhteen.  Molemmat tarjoavat Venäjän tapaiselle maalle mahdollisuuden lähteä luomaan uudenlaisia teknologisia ratkaisuja maailmaan. Maapallon vesiongelman ratkaisun tulisi perustua veden suureen kiertoon luonnossa nestemäisen, kaasumaisen ja kiinteän olomuodon hyväksikäyttöön ympäristöongelmia ratkaistaessa. Venäjällä on merkittävää teknologista osaamista maailman vesiongelman ratkaisemisessa.

Odysseia tulevaisuuteen
Ihminen voi palata jostakin, kun hän on ensin lähtenyt johonkin ja ollut siellä ennen palaamistaan.
Tulevaisuuteen lähteminen ja johtopäätösten tekeminen tässä ja nyt voi tapahtua vain ihmisen mielessä.  Venäjä ja venäläisyys ovat läpikäyneet monimutkaisen puhdistautumisprosessin oman menneisyytensä painolasteista. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että sekä venäläiset että Venäjän johto kykenevät vuoropuheluun, joka on ollut ongelmallista koko historian ajan.

Tulevaisuudessa Venäjä voi liittoutua omien etujensa ja tarkoitusperiensä ajamiseksi eri tavalla eri valtioiden ja valtioryhmittymien kanssa.  Venäjällä on jo tapahtunut jonkinlaista muutosta omassa ajattelutavassa.  Voimankäytöllä ja maan suuruudella ei jatkossa tule olemaan samanlaista merkitystä kuin menneisyydessä.  Ratkaiseviksi tekijöiksi tulevat muodostumaan maan aineettomat saamisvarannot ja kulttuuriperinne, josta tulevat sukupolvet tulevat ammentaman innoituksensa maan rakentamiseen. 

Valitun johdon ja maan kansalaisten on tarkkaan harkittava ”kenen joukossa Venäjä seisoo” tulevaisuudessa.  Viime vuosina Venäjä on ollut mukana luomassa BRICS-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka) taloudellista yhteistyötä. Vastaako näiden maiden kanssa tehtävä yhteistyö niitä odotuksia pitkän tähtäimen yhteistyöstä ja siitä saatavista tuloksista, joita varten menneisyydessä panostettu Venäjän kansalliseen teknologisen osaamiseen. 

Tai, olisiko ajatus jäsenyydestä Pohjois-Atlantin Liitossa vaihtoehto, joka olisi selvitettävä ja keskusteltava maan sisällä yhtenä tulevaisuuden vaihtoehdoista. Jo vuonna 1954 Neuvostoliitto teki aloitteen liittyä Naton jäseneksi.  Mutta silloin 1950-luvulla tilanne maailmassa oli toisenlainen, kuin mitä se on tällä hetkellä ja kaiken todennäköisyyden mukaan tulee myös olemaan tulevaisuudessa.

Haasteista ei ole puutetta
Tämä kirjoitus synnyttää ehkä enemmän lisäkysymyksiä kuin siitä saa vastauksia tavanomaisiin ihmisten mielissä oleviin kysymyksiin Venäjästä ja venäläisyydestä. Uusien tarkastelunäkökulmien tarjoaminen venäläisille ja keskustelun aikaansaaminen itse Venäjällä on yksi erityinen tavoite tämän paperin kirjoittamiselle. Tarinoiden kertomisen maailmassa on muistettava pitää mielessä, että tarinan loppu aukenee kirjan viimeisellä sivulla. Näin käynee myös Venäjän ja venäläisyyden muutoksessa - tarinan alku, keskiosa ja loppu muotoutuvat matkan varrella. Valmista käsikirjoitusta ei ole olemassa.   

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat