Heikki K. Auvinen Kestävän kehityksen kriitikko

Eurooppalaisen pahnueen ulommainen - analyysi Venäjästä ja venäläisyydestä

Erilaisten intressien hallittu yhteensovittaminen on ydinkysymys ihmisyhteisöjen kehityksessä.  Kun tunnustetaan yksilön oikeudet omaan rajalliseen olemassaoloon, myös yhteisöllisessä ajattelussa on opittu ottamaan huomioon yhteisön jatkuvuuden turvaaminen sekä molempien osapuolten (yksilön ja yhteiskunnan) intressien toteutuminen kumpaakin hyödyttävällä tavalla.

Tila, liike ja aika Euroopassa

Nykyinen Eurooppa ja sen kansat ovat tulosta ihmisten liikkeistä ja sidoksista maahan. Mutta ei yksinomaan. Maasidoksen rinnalle kansallisen identiteetin luojana, kielellä, mielellä, uskomuksilla ja teknistaloudellisella kulttuurilla on yhä suurempi merkitys.  Yksilö on usein osa suurempaa kokonaisuutta. Yksilön todellisuuden rinnalla on myös kollektiivinen tietoisuus, käsitys historiasta.

Nykyaikaisen valtiokäsityksen mukaan valtiota ei voi olla olemassa ilman aluetta. 1800-luvun filosofiassa aatteellisuus ja käsitys liikkeestä etenivät ihmiskunnan tietoisuudessa.  Tällä aatteellisuuden lisäyksellä, ei-materiaalisen tason vahvistumisena valtiorakenteessa, kuvataan myös vuorovaikutusprosesseina (dialogi) yhteiskunnallisessa tietoisuudessa ja kanssakäymisessä. 

Dialogi tapahtuu tässä hetkessä, keskuudessamme.  Se voi tapahtua myös menneisyyden kanssa. Aika etenee joko sykleinä tai lineaarisesti Jos lineaarisesti, silloin myös tiimalaseja, kelloja ja kalentereita tarvitaan sitä mittaamaan. Ihmisen mieli mittaa edistystä, paikallaan pysymistä ja taaksepäin menemistä. Menneisyyden, tämän hetken ja tulevaisuuden järjestys on ollut muuttumaton sitten Aristoteleen aikojen. Niiden merkitys on tosin vaihdellut.   

Venäjä ja venäläisyyden kehitys

Venäjän valtiomahti pelottaa muita sen sotilaalliseen voimaan tehtyjen investointien takia. Sille löytyy perustelut venäläisyyden omasta historiasta, jolloin sekä historiallisena aikana että keskiajalla venäläisyys vaikutti huomattavasti pienemmällä maantieteellisellä alueella. Venäläisten oma käsitys itsestään poikkeaa suuresti ulkopuolisten käsityksistä heistä. Onko Venäjä Rooman valtakunnan perijä on asia, jossa näkemykset eroavat. Yhtä mieltä ollaan siitä, että venäläiset ovat kansakunta Euroopassa.  

Nykyinen Venäjä ja sitä edeltävät venäläiset ruhtinaskunnat ennen niiden liittämistä Moskovan alaisuuteen 1400- ja 1500-luvillla loi venäläisen kulttuurin Euroopan pohjois-/itä-alueille. Sen naapureina etelässä olivat turkinkieliset arokansat, joilla oli kehittynyt maanviljelyskulttuuri, kaupankäynti ulkopuolisten kanssa (Silkkitie), liikkuvuus (hevoset ja sotilasteknologia, jossa tunnettiin π:n arvo, jonka avulla osattiin tehdä pyörä), hallintojärjestelmä (kaanijärjestelmä = voimien yhdistäminen ulkoista vihollista vastaan) ja yhtenäiskulttuurin mahdollistava islamilaisuus uskontona muutoin hyvinkin multietnisissä ihmisyhteisöissä kyseisellä alueella. Arokulttuuri oli keskiajalla elinvoimaisin kulttuuri maailmassa.  

Moskovan ja nykyisen Venäjän Euroopan puoleisen osan alueet olivat 1240 – 1480 mongolien valtakuntaan kuuluvan Volgan alueen Kiptšakkien kaanikunnan (Kultaisen ordan) hallinnon alla. Venäläisten oma historiankirjoitus näkee tämän ajan ”Tataarien ikeen” aikakautena, tataarien ollessa liitossa mongolien kanssa. Venäjällä ei ole kyseenalaistettu tuon ajan historiankirjoitusta. Aikaa pidetään venäläisen valtiollisen kehityksen halvaannuttajana. Muissa mongolivallan alle joutuneissa maissa tuota aikaa arvioidaan nykyisin myös muista lähtökohdista.

Uuden ajan ongelmallinen kehitys

Venäjä koki sekä oman renessanssinsa että keskiaikansa vapauduttuaan Kultaisen ordan hallinnosta. Hallitsemiensa maantieteellisten alueiden sisällä vähemmistökansojen ja Novgorodin länteen suuntautuneen venäläishallinnon liittäminen uuteen venäläiseen yhtenäiskulttuuriin tapahtui tavalla, joka muistutti mongolivaltakunnan laajenemisen alkuaikojen menetelmiä.  Moskovan venäläiset näkivät oikeutetuksi, koska Venäjä on Rooman ja Itä-Rooman valtakunnan perijä. Tämä rooli ja näkemys vahvistettiin Iivana III avioliitolla Bysantin viimeisen keisarin veljentyttären kanssa 1472. Raaka-aineilla ja luonnonvaroilla ei tuohon aikaan ollut samanlaista suhteellista merkitystä yhteisölle kuin niillä on tänä päivänä. 

Venäläinen käsitys on edelleenkin, että näiden kansojen liittäminen Venäjään on tehty liitettyjen omien etujen mukaisesti. Joillakin Venäjään liitetyillä kansoilla oli jo historiallisen olemassaolonsa aikana kehittynyt oma kieli, joilla ei ollut roolia mielen kehittymisen kanssa. Venäjän johdon viimeaikaiset puheet huomioiden, venäläisyys ei edelleenkään kykene käsittelemään omaa historiaansa muiden näkökulmasta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkin Venäjä on jäänyt muualla maailmassa omaksutun vuorovaikutuskehityksen ulkopuolelle.

Näkökulmasta johtuva perspektiivivirhe

Uuden ajan historiassa, Rooman valtakunnan perinteen jatkajat läntisessä ja Keski-Euroopassa ovat renessanssin, suurten tutkimusmatkojen, fysiikan peruslakien ja suurten keksintöjen seurauksena käynnistäneet uudenlaiset ajattelutavan valtiosta ja ihmisten yhteenkuuluvuudesta. Niiden seurauksena kirkon ja uskonnon vaikutus on vähentynyt yhteiskunnassa. 

Samanaikaisesti Venäjä on jatkanut ja edelleenkin jatkaa vanhaa todellisuuttaan. Vuorovaikutus ei ole hyväksi. Venäjällä keisarin valta ja viisaus oli suoraan Jumalalta. Tieteellinen toiminta alkoi viiveellä Venäjällä. Valistusajan ideat ja vaatimukset tulivat Venäjälle sadan vuoden viiveellä ja marxilaisittain suodatettuina. Maan ensimmäinen tieteellinen laitos (Keisarillinen tiedeakatemia) perustettiin 1724 ja ensimmäinen yliopisto 1755 Moskovaan. Venäjän länsipuolella olevissa maissa tieteellinen ajattelu ja kehitys oli lähtenyt liikkeelle lähes sata vuotta aikaisemmin. Tiede ei ole kyennyt lisäämään yhteiskunnallista dialogia Venäjällä. Samaan aikaan kuitenkin venäläinen kaunokirjallisuus ja taiteet loivat maailmalle uudenlaiset standardit.  

Tilan merkityksestä valtiolle

Venäjän valtion olemassaoloa ja päätöksentekoa voidaan tarkastella kahden erilaisen valtion avulla. Venäjä ja Israel ovat kooltaan hyvin erilaiset valtiot. Molempia yhdistää annettu lupaus.  Israelin tapauksessa lupaus koski maata, jonka Israelin kansa saa asuttaa.

Jouduttuaan vuoden 70 jälkeen maanpakoon, juutalaiset eivät menettäneet identiteettiään. Eikä tietoisuutta omasta maasta. 1800-luvun loppupuolella syntyi sionistisen liike juutalaisten keskuudessa.  Luotiin ”oman valtion perustamisprojekti” Baselissa 1897. Maata alettiin ostaa vanhan Israelin alueelta, uudisasukkaita alkoi muuttaa noille alueille.  Israelin valtion julistus annettiin 14. toukokuuta 1948 ja seuraavan päivänä alkoi ensimmäinen sota ympärillä olevien naapurien kanssa. Sotia on jatkunut tähän päivään saakka.

Venäjän sisällä on ollut monenlaisia välienselvittelyjä. Sekä tsaristinen Venäjä että Neuvostoliitto liittivät itseensä laajoja maantieteellisiä alueita.  Virallisen historiankirjoituksen mukaan liittäminen on tapahtunut vapaaehtoisesti.  Tämä on ymmärrettävä siten, ettei omalla kielellä ja mielellä ole ollut merkitystä. Myös Neuvostoliiton synnystä kerrottiin samanlaista tarinaa. Vuonna 1991 kukaan ei enää uskonut siihen. Missä on sellainen tarina Venäjän synnystä, johon ihmiset itsekin uskovat ja kertovat sitä omanaan, kuten juutalaiset.

Venäläisyys Venäjän ulkopuolella

Koko Venäjän historian ajan on puhuttu voimakkaasta valtiosta.  Voisiko venäläisyydessä olla asevoimiakin voimakkaampi voima? Uskonnon rooli venäläisessä yhteiskunnassa on vaihdellut vuosisatojen aikana. Uskontoon on paettu ja sitä on huudettu apuun.  Yksilöille uskonto tarjoaa syvällisen kokemuksen. Se on luonut mystisyydellään uudenlaisen uskonnollisen ja esteettisen kokemuksen myös ei-uskonnollisille ihmisille.

Venäläiset ovat luovia ja matemaattisesti lahjakkaita ihmisiä.  Venäläisillä on kulttuuriperinnettä, josta voi ammentaa itselleen voimaa myös Venäjän ulkopuolella. Siperia on Venäjän alueiden laajenemisen historiassa erikoinen osa-alue, jossa venäläisyys levisi Siperiassa asuvien kansojen keskuuteen kaupankäynnin ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen avulla.  Vasta toisessa ja kolmannessa aallossa tulivat sotaväki ja kirkko.  Muualla maailmassa marssijärjestys on aina ollut: sotaväki, kirkko ja kauppiaat.

Venäläisessä tieteellisessä perinteessä korostetaan luonnontieteiden ja matematiikan osaamista.  Ehkä pahnueen ulommaisena riittävän lämmön saaminen ja ulkoisten olosuhteiden hallinta ovat olleet kannustimena tällaisen suuntauksen synnyssä. Venäjän tieteellisellä ja teknologisella osaamisella on merkitystä koko ihmiskunnalle.   

Johtajan puhe kansakunnan tilasta

Presidentti Vladimir Putin piti äskettäin puheen, jossa arvioi kansakunnan tilaa. Ulkopuolisen kannalta katsottuna siinä oli monia sekä hyviä että huonoja asioita.  Venäjällä on vain kolme ongelmaa: valtiollinen identiteetti, sisäiset vuorovaikutussuhteet ja suhteet ulkoiseen maailmaan. Muita ongelmia ei ole. Kun ensimmäinen ratkeaa, ratkeaa kaksi muutakin.

Ei ole ulkopuolisten tehtävä kirjoittaa arvioita maan Presidentin kansakunnan tilaa koskevasta puheesta. On todettava, että tuollaisen puheen pitänyt Presidentti tekee oman kansantarustonsa mukaisesti ”karhunpalveluksen” kansalleen. Hän sotkee nuoruusvuosiensa aikana oppimansa propagandistiset käsitykset ihmisten ja kansojen kanssakäymisestä nykyiseen johtajuuteensa. 

Presidentti on edelleenkin jättänyt 1991 kotiläksynsä lukematta maailman aatehistoriallisesta muutoksesta 1800/1900-luvuilla.  Hän ei myöskään ole kuulunut niihin, joka olisi nuoruudessaan aktiivisesti hankkinut tietoa, jota ei ollut suodatettu joko venäläiskansallisten tai marxilaisten suodattimien läpi.  

Millainen Venäjä tulevaisuudessa?

Venäläinen kulttuuri, teknologinen ja taiteellinen osaaminen ovat Venäjän kansallisomaisuutta. Näillä kahdella asialla on suurempi merkitys Venäjän ja venäläisyyden tulevalle kehitykselle kuin kiinnipitäminen sen vuosisataisesta perinteestä kulttuurina, jonka korkein täyttymys on fyysisen tilan hallinta omien arvojen edistämisessä.  

On suorastaan paradoksi, että Venäjän nykyjohto näkee ihmisten ja kansojen vuorovaikutuksen puuttumisena Venäjän sisäisiin asioihin. Vai onko se heijastusta niistä kansakunnan johdossa olevien henkilöiden syyllisyydentunteista, jotka ovat syntyneet Venäjän jälkeenjääneisyydestä yksilön ja yhteiskunnan etujen yhteensovittamisessa maansa poikkeavan kehityshistorian takia.   

Venäjän on kyettävä uudistumaan, löydettävä oma paikkansa vuorovaikutuskehityksessä. Venäjä ei voi olla samanaikaisesti suurvalta henkisellä osaamisellaan sekä toimia taloudellisella sektorilla raaka-aineiden tuottajana ja viejänä. Venäjän olisi kyettävä liikkumaan itsemääräämisoikeuden ja keskinäisen yhteistyön suuntaan, polkematta pahnueen muiden jäsenten mahdollisuuksia oman imisänsä (emonsa) tarjoamaan lämpöön ja ravintoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Todella hyvä analyysi Venäjästä!

Jouko Helenius

Aika suurella haarukalla käsitelty asioita. Venäjän suurvalta kuvitelmat päättyvät Syyrian evakuointiin. Siellä kuulemma on 30 000 venäläistä eri tehtävissä.
Medvedevin kaikki parannusehdotukset on haudattu. Armeijan korruptiota ei kannata edes mainita. Tällä hetkellä rakettijoukot ovat syynissä.

Murha ja väkivalta normaalia toimintaa Moskovan kaduilla. Myös taiteilijat liikehtivät. Bolshoi teatterin johtajan kasvot tuhottu hapolla.
Kannatta lukea Anna-Leena Laurenin artikkeli HBL:ssä orpolasten kovasta kohtelusta.
Mainio Pavel Astahov esittelee komeaa villaansa Nizzassa ja kertoi, että viimeinen lapsi tuli maailmaan Ranskassa, koska Venäjän olot ovat niin alkeelliset.
Kaukasiassa taistellaan jatkuvasti, ei ulotu meidän medioihin. Etelä-Venäjällä venäläinen väestö jättää viljavat seudut ja tilalle tulee muslimiperheitä Kaukasiasta, joita viljely ei kiinnosta vaan kauppa.
Lopuksi vielä uutinen, että Saksan valtalehdet FAZ ja Die Welt sulkevat Moskovan toimistonsa, koska Putin on jäädyttänyt koko maan.
Tässä toisenlainen kuva Venäjästä.

Ari Nurminen

No, Suursuomen kuvitelmat päättyvät 1944...Murhat ja väkivalta on normaalia Suomen kaupunkissa...
Että Saksan lehdet sulkevat toimistonsa on ihan samantekevä...kuin tiedä että Volkswagen avaa tehdas Venäjällä..se on tärkeimpi kuin joku turhaa lehti...lehdet ei tuo työpaikkoja venäläisille..tehdat kyllä tuo

Ari Nurminen

Mitä HBL kirjotta on ihan samantekevä...anti venäläinen lehti. HBL:ä ei ole mitän sanomista maailmalla..ja vielä vähempi Venäjällä

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Jouko Heleniukselle,

Pyrin kirjoittamaan asioista hieman yleisemmällä tasolla. Olen seurannut pitkään Venäjän asioita. Minulla ei ole tarvetta toistaa lukemaani. Siksi kirjoitan synteesejä, en uutisten kommentointia.

Pidän myös tärkeänä sitä, että juttuni ovat julkaisukelpoisia myös Venäjällä. Tänä päivänä Venäjän koke vähäverissyyttä tulevaisuuden vaihtoehtojensa kanssa.

Seuraan laajasti Venäjän asi Kirjoitan tavalla, jolla teksti pitäisi olla julkaistavissa myös Venäjällä. Tulevaisuutta ei ole ilman menneisyyttä,
ei edes Venäjällä.

Olen jakanut oheisen tekstin englanninkielistä versiota myös Venäjälle.
Palautettakin olen saanut. En pyri mielistelemään ketään.

Olen tehnyt analyysin, joka ottaa esiin uusia asioita ja yhdistelee vanhoja asioita uudella tavalla. Siksi kokonaisuuskin on erilainen.

Kaikki kommentit otetaan vastaan. Uusiudun ja uudistan ajatteluani niiden avulla.

Kiitos sinulle ja muillekin saamastani palautteesta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Heleniukselle tämä kommenttini erityisesti,
Oli muuten mielenkiintoista havaita aikanaan, että ILO:n kokouksiin tuli paljon venäjänkielentaitoisia arabimaiden kansalaisia. He olivat saaneet koulutuksnsa Venäjällä. En yhtään ihmettele, että Venäjän suhteet näihin maihin toimivat tänäänkin.
Sitten nuo negatiiviset uutistilkkutäkin kappaleet eivät oikein rimmaa. Joten tämän laajemman kirjoituksen analyysi tuntuu oikeammalle. Tarvitaan tietoa, oikeaa tietoa, ei propagandaa, eikä värittyneitää ja negatiivisia olettamia.

Käyttäjän Radisti kuva
Matti Pihlaja

Heleniuksen kaltaisia venäjä analyysejää mahtuu vähintään kolmetoista tusinaan, eihän se ole edes mikään analyysi vaan sen iänikuisen ryssävihan lietsontaa. Auvisen analyysi huomioi erään tärkeän asian jota ei saa unohtaa kun puhutaan venäjästä, se on historia, ja slaavilainen mentaliteetti joka poikkeaa meikäläisestä kuin yö ja päivä. Tietysti venäjällä kansallisuuksia on valtava määärä, joilla kaikilla on erilainen kulttuuri ja historia. Stalinhan niinkuin hyvin tiedetään ei ollut kansallisuudeltaan venäläinen vaan Gruusi, jota nykyään kutsutaan Georgiaksi johtuisiko siitä kavala luonne ja vainoharhainen luonne, tosin venäjän historiassa on ollut muitakin psykopaatteja esimerkiksi Iivana ensimmäinen (julma). Venäläise itse tahtovat vahvaa hallitsijaa, niin on ollut kautta historian, siksi se on selvinnyt tuhatvuotisen historiansa monista koettelemuksista.

Pentti Juhani Järvinen

Tuossa Auvisen puheenvuorossa on kaksi oleellista huomiota. Venäjä on tosiaan laaja ja kultturellisesti ja tietellisesti kehittynyt, paljon enemmän sitä kuin mitä Suomessa koskaan on ymmärretty.

Mutta vakavin "väärinymmärrys" näyttäisi taas tai yhä olevan maan oman "vahvan miehen" tai johtajan, presidentti Putinin omituinen pitäytyminen neuvostoajan kurissa ja järjestyksessä. Luovuus, joka on siellä jossakin, ei saa ilmaista itseään.

Eikö tästä sentää pidä kirjoittaa? Mm. Venäjän ulkopuolelta. Unohtamatta sitä, että mantereen läntinen niemeke kokee samoja ongelmia. Eli missä on ideoiden Eurooppa?

Käyttäjän santalainenalena kuva
Alena Santalainen

Venäjän hallintojärjestelmä on oman vallan vallan keskittymiseen uhri ja tämä on ehdottomasti Putinin aikaansaannoksia. Venäjän presidentti jäi tällä hetkellä oman järjestelmän vangiksi. Ja vaikka hän ymmärtäisi muutoksen tarvetta sellaista on mahdotonta toteuttaa säilyttämällä täysin korruptoitu hallintojärjestelmä.
Tässä varmasti joku sitten voi sanoa, että onko sitten sellainen järjestelmä edes säilyttämiseen arvoinen. Ei todellakaan ole, mutta kaaokseen luisuminen ei myöskään ole vaihtoehto. Suomessa kukaan täysjärkevä ei haluaisi naapurin maan, jossa alkaisi verinen rahojen uudelleen jako...

Juhani Putkinen

Niin, Venäjä on imperialistinen roistovaltio, joka miehittää muiden kansojen asuinalueita aina niin paljon kuin kulloinkin sotilaallista voimaa riittää.

Kun Venäjä hävis Saksalle Ensimmäisen Maailmansodan, niin silloin lukuisia maita ja kansoja pääsi pakoon Venäjän orjuudesta (esimerkiksi Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Ukraina ja Georgia).

Venäjä miehitti pian uudelleen Ukrainan ja Georgian, mutta esimerkiksi Suomi ja Viro voittivat Vapaussotansa Venäjää vastaan jääden siten itsenäisiksi valtioiksi.

Venäjä rakensi sitten kaikin voimin valtavan sotilaallisen voiman ja Toisen Maailmansodan yhteydessä miehitti uudelleen mm. Viron, Latvian, Liettuan, Unkarin, Puolan, Romanian ja Bulgarian. Venäjä yritti valloittaa kahteen otteeseen taas Suomen, mutta epäonnistui surkeasti molemmalla kertaa (Talvisota, Jatkosota).

Vuonna 1979 Venäjä hyökkäsi Afganistaniin tekemään afgaanien kansanmurhaa, mutta hävittyään sodan joutui vetämään miehitysjoukkojensa rippeet maasta vuonna 1989.

Vuonna 1991 Venäjä romahti omaan mahdottomuuteensa ja taas pääsi Venäjän orjuudesta pakenemaan joukko valtioita, esimerkiksi Viro, Latvia, Liettua, Ukraina, Puola, Georgia, Unkari, Tshekkoslovakia (jakautui Tshekiksi ja Slovakiaksi), Tshetshenia.

Venäjä on taas voimistuessaan jatkanut aggressiivista imperialismiaan sotilaallisin keinoin. Vuonna 1994 Venäjä hyökkäsi Tshetsheniaan häviämään Ensimmäisen Tshetshenian sodan vuonna 1996. Uudelleen Venäjä hyökkäsi Tshetsheniaan vuonna 1999 ja se sota jatkuu edelleen. Vuonna 2008 Venäjä hyökkäsi Georgiaan yrittäen valloittaa koko Georgian tai minimitavoitteena kaataa Georgian laillinen demokraattinen hallinto ja panna sinne valtaan mieleisensä nukkehallitsija. Silloin Venäjä epäonnistui yrityksessään, mutta miten Georgia selvinnee Venäjän jatkuvasta myyräntyöstä.

Venäjän tavoitteena on vallata takaisin kaikki alueet, jotka ovat joskus olleet Venäjän orjuudessa, eli esimerkiksi Georgia, Ukraina, Suomi, Viro, Latvia ja Liettua.

Pentti Juhani Järvinen

Hyvä Juhani,

Evp. lehtimiehenä, etenkin Yya-aikaan sensuroituna ja lopuksi vaiennettuna toimittajana, on tosi virkistävää lukea, että joku luonnehtii suuren naapurin "imperialistiseksi roistovaltioksi." Sitähän se oli monessa suhteessa pienten naapureiden näkökulmasta.

Noin analyysin kannalta sanoisin, että unohdat, kuten muutkin Suomessa ja muualla, että Neuvostojen liitto, kuten NL:oa olisi tullut nimittää, oli "kumouksellinen yritys." Reaalitermein voi aina sanoa, että NL:n KP:n Keskuskomitea käytti ideaa omiin tarkoituksiinsa. Mutta idea oli olemassa. NL yritti kaataa "kapitalismin," missä se osin onnistui Jom Kippurin takaaman öljyn hintojen nousun avulla. Jatko vaati menoa Angolaan ja Afganistaniin, missä se meni myös konkurssiin kumouksensa kanssa.

Omalla tavallaan nuo hiukan ylipulskat erilaisten keskuskomitoiden jäsenet olivat "uskollisia idealleen." Eikö sitä tulisi myös arvostaa? He siis olivat kunnon "pionäärejä" korkean tavoitteen palveluksessa. Shakespeare olisi kirjoittanut jutusta puoli tusinaa King Learia ja Cesaria. Itse ajattelen, että ne ovat mitä nyt tarvittaisiin.

Juhani Putkinen

Pentti: "on tosi virkistävää lukea, että joku luonnehtii suuren naapurin "imperialistiseksi roistovaltioksi." Sitähän se oli monessa suhteessa pienten naapureiden näkökulmasta."

Oli, on ja tulee olemaan.

Kyseessä ei suinkaan ole vain Leninin, Stalinin, Hrutshevin, Brezhnevin, Gorbatsovin aikakausi. Venäjä on ollut imperialistinen jo noin 500 vuotta, oli sitä Jeltsininkin aikaan ja on myös nyt.

Myöskään kommunismi ei minun mielestäni kuulu varsinaisesti asiaan, vaikka onkin tietysti rikos ihmisyyttä vastaan. Kyseessä on isovenäläinen sovinismi ja Imperialismi isolla I:llä. Vai oliko Iivana Julma kommunisti? Entä Pietari Suuri? Entä Medvedev?

Jouko Helenius

Auviselle:

Nostan hattua, jos olette tarjonnut tekstiänne venäläisille. Niin myös Koivisto ja mikä oli responsi?
Minusta kokonaisvaltainen analyysi Venäjästä on tuiki mahdoton. Sen takia pikku uutiset ovat mielenkiintoisia. Davosissa esitetyt scenaariot olivat kaikki negatiivisia.
Putin haluaa uudestaan kehittää käsitettä neuvostoihminen. Hävittäjiin on palannut punatähti. Symbolit ovat erttäin tärkeitä.
Putinin on ongelma on pitää maa kasassa ja presidentin hallinnon kahdeksa mahtimiestä (Politbyro V 2.0)tyytyväisenä.
Teillä näkyy yhä enemmän venäläisiä Toyotoita eli keskiluokka vaurastuu. Patriarkka Kirill on tosi huolestunut venäläisen väestön muuttoaallosta Venäjän sydänalueilla jne.
Kreml ei ole vieläkään pystynyt ratkaisemaan Siperian ja Kaukoidän kehittämistä. Jos ei Moskovasta löydy rahaa voivat nämä alueet suuntautua muualle.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Jouko Heleniukselle,

Kirjoittaessani tekstiä minulle nousi yksi kysymys ylitse muiden. Miksi? Miksi Venäjä poikkeaa muista maista, vaikka sillä olisi potentiaalia vaikka mihin? Mikä maassa mättää?

Kävin eilen katsomassa Abraham Lincoln elokuvan. Hieno tarina, jossa elokuvan keinoin kerrotaan suuren asian, ihmisten tasa-arvoisuuden toteutuminen ihonväristä riippumatta. Yllätys tarinassa oli tavoitteen saavuttamisen raadollisuus. Mutta tarkoitus pyhitää keinot.

Elokuvaa katsellessa mieleeni tuli se historiallinen todellisuus, jossa
Venäkjä eli samaan aikaan. Venäjä oli lakkauttanut maaorjuuden 1861 eli
muutama vuosi ennen Yhdysvaltain perustuslin 13 pykälän lisäystä 1865.

Yhdysvaltain sisällisota oli keskeyttänyt puuvillaraaka-aineen toimitukset teollistumisvaiheessa olevalle Venäjälle. Joten Venäjän johto halusi liittää Keski-Aasian puuvillantuottaja-alueet Venäjään, joka oli jäänyt suurvaltojen kilpajuoksussa raaka-ainelähteistä huonompaan asemaan.

Sotilaallisen voiman näyttö ilmeisesti hiveli myös arokansojen ja Keski-Aasian kulta-ajan (Keski-Aikan) aikana syntyneitä huonommuudentuntoja. Se oli looginen jatko Moskovan synnyn luomalle voimapolitiikalle uudessa 1800-luvun loppupuolen maailmanpoliittisessa tilanteessa.

Toinen merkittävä huomio kirjoituksessani on se olematon nykyisten poliittisten arvojen leviämisen puuttuminen viimeisen vähän yli kahdensadan vuoden aikana. Ranskan vallankumouksen ihmisoikeuksien julistus 1789 ja Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus 1776 ja perustuslaki 1787 luovat perustan nykysille poliittisille järjestelmille maailmassa.

Napoleonin sotiin osallistuneiden upseerien keskuudessa Venäjä pääsi osalliseksi näistä uusista tuulista. He vaativat perustuslain laatimista ja maaorjuuden lakkautusta. Mutta tämä dekabristien (joulukuun kapinalliset) 1825 kapinan kukistettiin ja Venäjä jäi tästä aatteellisesta kehityksestä paitsi. Bolshevikkien, vaikka he arvostivatkin debaristeja, toiminta ja johtamisjärjestelmät maassa eivät tuoneet muutosta tähän asiaan. Yksityiskohdista löytyy vaikka kuinka paljon tietoa Internetistä.

Mitä taas tulee kirjoituksieni julkaisemiseen Venäjällä, olen kerran saanut nähdä kaksi pirattikäännöstä vuonna 1989 Yhdysvalloissa julkaistusta NL-kaupan liiketoimintaoppaastani. Eli "repivät käsistä" kirjoittamani kirjan ilman minun antamaa lupaa siihen...

Käyttäjän MarkkuPeltola kuva
Markku Peltola

Heikki K. Auvinen:" Miksi? Miksi Venäjä poikkeaa muista maista, vaikka sillä olisi potentiaalia vaikka mihin? Mikä maassa mättää?
... Joten Venäjän johto halusi liittää Keski-Aasian puuvillantuottaja-alueet Venäjään..."

Just tämä mättää Venäjässä :

valloitetaan, ryöstetään, alistetaan sen sijaan, että käytäisiin kauppaa win-win -periaatteella.

- erittäin imperialistista oman voiton pyyntiä !
- get rich quick -scheme !

In Finland we have this thing called 'Reilu meininki!'
Ja se on erona Venäjään.
Kunpa Venäjä oppisi tuon 'Reilu meininki!' -ajattelun.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen Vastaus kommenttiin #16

Markku Peltolalle,

Kun suurvallat ovat panneet sormensa peliin oman maansa rajojen ulkopuolella, heillä on aina ollut motivi siihen. Olisi liian hätiköityä sanoa, että Venäjä laajensi omaa vaikutuspiiriään Keski-Asiassa pelkän puuvillan takia. Ei Yhdysvallatkaan Vienamissa ollut pelkän wolframin takia, kuten 1969 asia esitettiin eri yhteyksissä. Keski-Asiassa Venäjä ei ollut ainoa alueelle pyrkivä sen ajan suurvalta.

Mainitsemasi win-win -periaate ja sen soveltaminen ihmisteb välisissä yhteyksissä. Se on dialogia, vuorovaikutusta, jossa kukaan ei tunne itseään hyväksikäytetyksi.

Sen sijaan vieroksun hieman "Reilu meininki" -asiaa. On asioita, joita ei lausuta ääneen. Jos joku haluaa olla reilu, sitä ei tarvitse sanoa. On asioita, jossa teot ratkaisevat. Kuinka monta kertaa poliittisessa historiassa on vannottu "demokratian nimiin" olematta sitä. Sosialistiset maat lisäsivät sanan "Demokraattinen" kaikkiin mahdollisiin paikkoihin korostaakseen olevansa parempia kuin muun maailman koijarivaltiot...

Poikkeus vahvistaa säännön. Kun rakastaa ja/tai haluaa tulla rakastetuksi, sen voi ilmaista myös puhutun kielen avulla. Eikä se kulu, päinvastoin, paranee kuin vanha viini. Ehtona on eheä persoonallisuus, kuva ympärillä olevasta maailmasta on hallinnassa.

Jukka Neva

"Hävittäjiin on palannut punatähti."

Koska se poistettiin?

Jouko Helenius

Auviselle:

Venäjässä riittää ihmettelemistä. Otetaan vaikka maaorjuus. Vapautuksen jälkeen ei heidän asemassaan tapahtunut yhtään mitään. Mitään torpparivapautusta ei tapahtunut. Kreivi Tolstoi käveli vainioillaan ja käytti hyväkseen alaistensa emäntiä ja siitä huolimatta hän uskoi, että puhdas venäläinen talonpoika pelastaa vielä kerran koko Euroopan. Siinäpä miettimistä venäläistä menttaliteettia.

Koska Venäjä ei ole kehittänyt yhteiskuntaansa on suuri vaara rusentua Kiinan , Intian ja EU:n väliin pelkäksi öljylähteeksi. Ainoa teollisuus tuote tilastojen mukaan, jota tuodaan tällä hetkellä länteen on Nokian renkaat. Ladoja ei viedä tällä hetkellä.

Venäjälle voi investoida vain kauppaan, pienimuotoiseen palveluun tai esim. sahaan. Esim. nykyaikainen sellutehdas venäläistenkin asiantuntijoiden mielestä on täysin mahdoton.

Jukka Neva

"Esim. nykyaikainen sellutehdas venäläistenkin asiantuntijoiden mielestä on täysin mahdoton."

Niin se on Suomessakin!

Jukka Neva

Dialogi tapahtuu tässä hetkessä, keskuudessamme. Se voi tapahtua myös menneisyyden kanssa. Aika etenee joko sykleinä tai lineaarisesti Jos lineaarisesti, silloin myös tiimalaseja, kelloja ja kalentereita tarvitaan sitä mittaamaan. Ihmisen mieli mittaa edistystä, paikallaan pysymistä ja taaksepäin menemistä. Menneisyyden, tämän hetken ja tulevaisuuden järjestys on ollut muuttumaton sitten Aristoteleen aikojen. Niiden merkitys on tosin vaihdellut.

=> Spiraalisti!

Venäjä ja venäläisyyden kehitys

Venäjän valtiomahti pelottaa muita sen sotilaalliseen voimaan tehtyjen investointien takia. Sille löytyy perustelut venäläisyyden omasta historiasta, jolloin sekä historiallisena aikana että keskiajalla venäläisyys vaikutti huomattavasti pienemmällä maantieteellisellä alueella.

=> Eikö ukrainalaisuus ja valkovenäläisyys ollut venäläisyyttä?

Venäläisten oma käsitys itsestään poikkeaa suuresti ulkopuolisten käsityksistä heistä.

=> Venäläiset ovat oikeassa.

Onko Venäjä Rooman valtakunnan perijä on asia, jossa näkemykset eroavat.

=> Ei paljoa eroa. Ortdotoksinen Venäjä ajoi muslimit takaisin Aasiaan niin Ukrainassa kuin Balkanilla.

Yhtä mieltä ollaan siitä, että venäläiset ovat kansakunta Euroopassa.

=> Ja samalla ihmetellään, ettei Venäjä on kansanvaltainen kansallisvaltio.

Nykyinen Venäjä ja sitä edeltävät venäläiset ruhtinaskunnat ennen niiden liittämistä Moskovan alaisuuteen 1400- ja 1500-luvillla loi venäläisen kulttuurin Euroopan pohjois-/itä-alueille.

=> Loppuiko kulttuurin kehitys Moskovan suuriruhtinaskuntaan vai alkoiko se Venäjän keisarikunnasta 1721?

Sen naapureina etelässä olivat turkinkieliset arokansat, joilla oli kehittynyt maanviljelyskulttuuri, kaupankäynti ulkopuolisten kanssa (Silkkitie), liikkuvuus (hevoset ja sotilasteknologia, jossa tunnettiin π:n arvo, jonka avulla osattiin tehdä pyörä), hallintojärjestelmä (kaanijärjestelmä = voimien yhdistäminen ulkoista vihollista vastaan) ja yhtenäiskulttuurin mahdollistava islamilaisuus uskontona muutoin hyvinkin multietnisissä ihmisyhteisöissä kyseisellä alueella.

=> Olivatko tataarit Kiovan Venäjälle joku kulttuuripläjäys?

Arokulttuuri oli keskiajalla elinvoimaisin kulttuuri maailmassa.

=> Ja mitä hyötyä arokulttuurista on verrattuna vakaaseen maanviljelykseen, joka voi synnyttää ylijäämän teollisuuden ja rautateiden luomiseen?

Moskovan ja nykyisen Venäjän Euroopan puoleisen osan alueet olivat 1240 – 1480 mongolien valtakuntaan kuuluvan Volgan alueen Kiptšakkien kaanikunnan (Kultaisen ordan) hallinnon alla. Venäläisten oma historiankirjoitus näkee tämän ajan ”Tataarien ikeen” aikakautena, tataarien ollessa liitossa mongolien kanssa.

=> Juuri niin. Mongolit, kuten suoamalaiset, ovat kauhistuttavaa seuraa ruotsalaisillekin.

Venäjällä ei ole kyseenalaistettu tuon ajan historiankirjoitusta. Aikaa pidetään venäläisen valtiollisen kehityksen halvaannuttajana. Muissa mongolivallan alle joutuneissa maissa tuota aikaa arvioidaan nykyisin myös muista lähtökohdista.

=> Niin mistä? Pidetäänkö Ukrainassa tai Valko-Venäjällä tatarismia edistyksenä ortodoksiaan ja Novgorodinmaahan verrattuna?

Venäjä koki sekä oman renessanssinsa että keskiaikansa vapauduttuaan Kultaisen ordan hallinnosta. Hallitsemiensa maantieteellisten alueiden sisällä vähemmistökansojen ja Novgorodin länteen suuntautuneen venäläishallinnon liittäminen uuteen venäläiseen yhtenäiskulttuuriin tapahtui tavalla, joka muistutti mongolivaltakunnan laajenemisen alkuaikojen menetelmiä.

=> Moskovan suuriruhtinaskunta soti pois Liettuan suuriruhtinaskuntaa ja Puolan kuningaskuntaa Moskovan porteilta lännemmäs.

Moskovan venäläiset näkivät oikeutetuksi, koska Venäjä on Rooman ja Itä-Rooman valtakunnan perijä. Tämä rooli ja näkemys vahvistettiin Iivana III avioliitolla Bysantin viimeisen keisarin veljentyttären kanssa 1472. Raaka-aineilla ja luonnonvaroilla ei tuohon aikaan ollut samanlaista suhteellista merkitystä yhteisölle kuin niillä on tänä päivänä.

=> Maalla oli silloinkin merkitystä. Raaka-aineille ja kivihiilelle tuli merkitys vasta modernin yhteiskunnan teollistumisessa.

Venäläinen käsitys on edelleenkin, että näiden kansojen liittäminen Venäjään on tehty liitettyjen omien etujen mukaisesti. Joillakin Venäjään liitetyillä kansoilla oli jo historiallisen olemassaolonsa aikana kehittynyt oma kieli, joilla ei ollut roolia mielen kehittymisen kanssa.

=> Toisin sanoen maalla kotikieltää puhuvat valkovenäläiset ja ukrainalaiset eivät kehittyneet siksi, että kaupungeissa puhuttiin Venäjää.

Venäjän johdon viimeaikaiset puheet huomioiden, venäläisyys ei edelleenkään kykene käsittelemään omaa historiaansa muiden näkökulmasta.

=> Omaa historiaa käsitellään omasta näkökulmasta. Se on valtion "oma" tarina.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkin Venäjä on jäänyt muualla maailmassa omaksutun vuorovaikutuskehityksen ulkopuolelle.

=> Miten niin? Oligarkit ovat Lontoossa ja omistavat jalkapallojoukkueita. Brittiläiset naiset tarjoavat itsensä venäläisille miljonääreille tehden länsimaisuuden mediassa naurettavaksi käyttäytymällä kuin rahanahneet amerikkalaiset. Geri Halliwell, Naomi...

Uuden ajan historiassa, Rooman valtakunnan perinteen jatkajat läntisessä ja Keski-Euroopassa ovat renessanssin, suurten tutkimusmatkojen, fysiikan peruslakien ja suurten keksintöjen seurauksena käynnistäneet uudenlaiset ajattelutavan valtiosta ja ihmisten yhteenkuuluvuudesta. Niiden seurauksena kirkon ja uskonnon vaikutus on vähentynyt yhteiskunnassa.

=> Ja miten jollain punavihreällä vapaa-ajattelulla tai feminismillä voisi Venäjällä vielä tällä kansantuloasteella korvata ortodoksian?

Samanaikaisesti Venäjä on jatkanut ja edelleenkin jatkaa vanhaa todellisuuttaan.

=> Venäjä elää reaalissa, EU virtuaalissa.

Vuorovaikutus ei ole hyväksi. Venäjällä keisarin valta ja viisaus oli suoraan Jumalalta. Tieteellinen toiminta alkoi viiveellä Venäjällä. Valistusajan ideat ja vaatimukset tulivat Venäjälle sadan vuoden viiveellä ja marxilaisittain suodatettuina.

=> Eikö Lomonosov saanutkaan mitään aikaan?

Maan ensimmäinen tieteellinen laitos (Keisarillinen tiedeakatemia) perustettiin 1724 ja ensimmäinen yliopisto 1755 Moskovaan. Venäjän länsipuolella olevissa maissa tieteellinen ajattelu ja kehitys oli lähtenyt liikkeelle lähes sata vuotta aikaisemmin.

=> Maa perustettiin keisarikuntana vasta 1721. Kolmivuotias perusti itselleen tiedeakatemian ja 34-vuotias yliopiston!

Tiede ei ole kyennyt lisäämään yhteiskunnallista dialogia Venäjällä. Samaan aikaan kuitenkin venäläinen kaunokirjallisuus ja taiteet loivat maailmalle uudenlaiset standardit.

=> Eikö kaunokirjallisuus ole dialogia?

Venäjän valtion olemassaoloa ja päätöksentekoa voidaan tarkastella kahden erilaisen valtion avulla. Venäjä ja Israel ovat kooltaan hyvin erilaiset valtiot. Molempia yhdistää annettu lupaus.

=> Israel ja Iran ovat samankaltaisia demokratioita ja Israelin perustivat venäjänjuutalaiset.

Israelin tapauksessa lupaus koski maata, jonka Israelin kansa saa asuttaa.

=> Sana "kansa" on hieman sekulaari. Kyseessä ovat uskovaiset, Jumalan lapset. Tilanne on sama kuin Jehovan todistajilla, jotka ovat Taivasten valtakunnan alamaisia.

Jouduttuaan vuoden 70 jälkeen maanpakoon, juutalaiset eivät menettäneet identiteettiään. Eikä tietoisuutta omasta maasta. 1800-luvun loppupuolella syntyi sionistisen liike juutalaisten keskuudessa. Luotiin ”oman valtion perustamisprojekti” Baselissa 1897. Maata alettiin ostaa vanhan Israelin alueelta, uudisasukkaita alkoi muuttaa noille alueille.

=> 1904 Israelia suunniteltiin Argentiinaan.

Myös Neuvostoliiton synnystä kerrottiin samanlaista tarinaa. Vuonna 1991 kukaan ei enää uskonut siihen. Missä on sellainen tarina Venäjän synnystä, johon ihmiset itsekin uskovat ja kertovat sitä omanaan, kuten juutalaiset.

=> Mihin katosi Kalevala?

Venäläisessä tieteellisessä perinteessä korostetaan luonnontieteiden ja matematiikan osaamista. Ehkä pahnueen ulommaisena riittävän lämmön saaminen ja ulkoisten olosuhteiden hallinta ovat olleet kannustimena tällaisen suuntauksen synnyssä. Venäjän tieteellisellä ja teknologisella osaamisella on merkitystä koko ihmiskunnalle.

=> Venäjän aateli oli sivistynyt ja puhui ranskaa. Venäjän federaation ulkoasiainministeriö translitteroi ulkomaanpasseihin nimet Wienin kongressin hengessä ranskaksi. Venäjällä ja Ranskassa on matemaattisuutta. Ranskassa karteesista logiikkaa, joka on nostanut maan tason, ei aivan Saksan tasolle, mutta paljon ylemmäs sekaisin olevasta Välimeren latinalaisvaltiosta.

Presidentti Vladimir Putin piti äskettäin puheen, jossa arvioi kansakunnan tilaa. Ulkopuolisen kannalta katsottuna siinä oli monia sekä hyviä että huonoja asioita. Venäjällä on vain kolme ongelmaa: valtiollinen identiteetti, sisäiset vuorovaikutussuhteet ja suhteet ulkoiseen maailmaan. Muita ongelmia ei ole. Kun ensimmäinen ratkeaa, ratkeaa kaksi muutakin.

=> Ensimmäisen ratkeaminen edellyttää rationaalista suunnitelmaa sisäisestä rakenteesta ja teollistumisesta raaka-aine- ja puolivalmisteviennillä. Puolustusvälineet ovat lopputuotteita.

On todettava, että tuollaisen puheen pitänyt Presidentti tekee oman kansantarustonsa mukaisesti ”karhunpalveluksen” kansalleen. Hän sotkee nuoruusvuosiensa aikana oppimansa propagandistiset käsitykset ihmisten ja kansojen kanssakäymisestä nykyiseen johtajuuteensa.

=> Mitä propagandaa tuossa oli, mitä ei kulttuurintutkija voisi allekirjoittaa? Ei Putin itse puhettaan keksinyt niin kuin ei Niinistökään.

Presidentti on edelleenkin jättänyt 1991 kotiläksynsä lukematta maailman aatehistoriallisesta muutoksesta 1800/1900-luvuilla. Hän ei myöskään ole kuulunut niihin, joka olisi nuoruudessaan aktiivisesti hankkinut tietoa, jota ei ollut suodatettu joko venäläiskansallisten tai marxilaisten suodattimien läpi.

=> Kuuluvatko Suomessa puolustusvoimien upseerit ja poliisit humpuukihumanisteihin?

Venäläinen kulttuuri, teknologinen ja taiteellinen osaaminen ovat Venäjän kansallisomaisuutta. Näillä kahdella asialla on suurempi merkitys Venäjän ja venäläisyyden tulevalle kehitykselle kuin kiinnipitäminen sen vuosisataisesta perinteestä kulttuurina, jonka korkein täyttymys on fyysisen tilan hallinta omien arvojen edistämisessä.

=> Venäjä alkaa hallita kaalivaltioidensa fyysistä tilaa taloudella niin kuin kunnon amerikkalainen. Imperialismin mallit kopioidaan Yhdysvalloista ja zapadnismi on voimissaan.

On suorastaan paradoksi, että Venäjän nykyjohto näkee ihmisten ja kansojen vuorovaikutuksen puuttumisena Venäjän sisäisiin asioihin. Vai onko se heijastusta niistä kansakunnan johdossa olevien henkilöiden syyllisyydentunteista, jotka ovat syntyneet Venäjän jälkeenjääneisyydestä yksilön ja yhteiskunnan etujen yhteensovittamisessa maansa poikkeavan kehityshistorian takia.

=> Kyse on siitä, että Putin haluaa estää oligarkkeja ostamasta duumaa ja panttaamasta öljykenttiä Exxon Mobilille.

Venäjän on kyettävä uudistumaan, löydettävä oma paikkansa vuorovaikutuskehityksessä. Venäjä ei voi olla samanaikaisesti suurvalta henkisellä osaamisellaan sekä toimia taloudellisella sektorilla raaka-aineiden tuottajana ja viejänä. Venäjän olisi kyettävä liikkumaan itsemääräämisoikeuden ja keskinäisen yhteistyön suuntaan, polkematta pahnueen muiden jäsenten mahdollisuuksia oman imisänsä (emonsa) tarjoamaan lämpöön ja ravintoon.

=> Venäjä on yhtä salamyhkäinen kuin Japani, jonka senkin koossa pitäminen on vaikeaa.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Jukka Nevalle,

Suurkiitos sinulle perusteellisesta tekstin läpikäymisestä Kun ihminen jaksaa lukea pitkänkin tekstin, joka eroaa omista näkemyksistä, se on merkki pitempiaikaisesta asiouiden seurannasta.

En puutu yksityiskohtiin, kun minulla ei ole riittäviä tietoja esittämistäsi vasta-argumenteista. Olet näköjään hyvin perillä naapurimaamme kehityksestä menneisyydessä ja tänä päivänä.

Itse pyrin hahmottamaan tuon kehityksen "suuria linjoja", jossa on mukana muitakin elementtejä kuin valtiollinen historia. Yritän nähdä Venäjän kulloisenkin olotilan sen aatehistoriallisessa ja teknologisessa viitekehyksessä. Molemmissa kehyksissä on pohjoinen - etelä ja itä -länsi ulottuvuus.

Maanviljelys ja sen tuotteiden kauppa oli kehittynyttä jo Silkkitien aikoina. Pohjoisessa oltiin vielä metsästäjiä ja luonnon antimien varassa. Oikeauskoisuus kristityssä maailmassa ohjasi Moskova-keskisen Venäjän suhteita länteen (ml. suhteet pohjoiseen naapuriin Ruotsiin ja itsenäiseen Suomeen).

Kun taas islamilaisuus ja sen pohjalle rakentunut yhteiskuntajärjestys ovat olleet vaikuttamassa Venäjän ulkosuhteisiin ja politiikkaa etelässä. Idässä ja pohjoisessa ei ollut aatehistoriallista tai uskonnollista ulottuvuutta. Siellä oli vain tilaulottuvuus, raaka-aineita ja sotaväkeen värvättäviä miehiä.

Venäjän ja venäläisyyden (ml. sen sisäiset ulottuvuudet kuten isovenäläisyys, ukrainalaiset ja valkovenäläiset), joka kielen samanlaisuuden pohjalta on luonut myös jossain määrin yhteisen mielen. Erilaisuus korostuu tällä hetkellä näiden kolmen itäslaavilaisia kieliä puhuvien kansojen keskuudessa.

Olen myös seurannut mitä ihmisillä on työasioiden lisäksi mielessä Venäjällä. Neuvostokansalaisia huoletti menneisyys. Kuinka talvisota oli kerrottu suomalaisessa historianopetuksessa kiinnosti ihmisiä. Virallisestihan sotaa ei ollut olemassakaan. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ihmisten huolena on ollut oma ja lasten tulevaisuus.

Se mitä tiedämme Venäjästä tiedotusvälineiden avulla on vain yksi ulottuvuus. Tiedotusvälineiden seurannan lisäksi olen pitänyt silmäni auki, analysoinut asioita ja kirjoittanut näkemyksiäni kehityksen suunnasta. Joskus pidemmin, joskus lyhyemmin sanankääntein.

Pentti Juhani Järvinen

Tuota NL:n eli Neuvostojen Liiton tarinaa tulee ehkä ensi sijassa rinnastaa tai yrittää ymmärtää Ranskan vallankumouksen pohjalta. Israelin "luvattu maa" kuten Kalevala ovat eri juttuja. Marx siis oli saksalainen, yritti analysoida kartesialaisella logiikalla brittien kapitalismia ja imperialismia. Fiksuhan hän oli oman aikansa standardien mukaan historioitsijana, mutta soppaiseksi hän jäi käytännön neuvojana.

Eli käytännön marxismin ja sitten Neuvostojen Liiton pulma oli, ettei teoriaa, joka oli osin heikko ja jota käytettiin poliittisesti vallan ottoon, voitu soveltaa; Venäjä ei kelvannut yritykseen. Käytännössä se onnistui toistamaan omaa samaansa muualla, mutta Marxin ideaa ei kehitelty vastaavasti. Yritys toteuttaa sitä epäonnistui 1973-89, kun öljyn "kysynnän ja tarjonnan" lain arvio meni pieleen.

Ranskan vallankumous tuotti aikoinaan Napoleonin, joka erosi Hitleristä siinä, että hän kunnioitti rationaalista logiikkaa jossakin määrin, modernisoi valloittamaansa Eurooppaa. Stalinilla oli sama mahdollisuus sodan jälkeen. Hän(kin) epäonnistui. Putin taas ei oikein näytä löytävän tietä ulos menneesta, sen velvoitteista, joiden tulkinta on ilmeisen vaikeaa. Mutta eikö sen pohjan tule olla yhä tuo Ranskan vallankumous? Sehän on yhteinen "kristikunnalle," vaikka se olikin uskon vastavoima.

Toimituksen poiminnat