Heikki K. Auvinen Kestävän kehityksen kriitikko

Ryssittelystä ja ryssimisestä


Jos joku henkilö ulkonäkönsä tai henkisten ominaisuuksiensa takia eroaa muusta joukosta, ihmiset eri kulttuureissa alkavat nimitellä tätä poikkeavuutta eri nimillä. Sekä poikkeavuus että sen salliminen ovat yksi tärkeimmistä kulttuurien elinvoimaisuuden mittareista.  Kukin ihmisyhteisö, riipumatta kielestä ja hallintojärjestelmästä, etsii ja löytää oman kultaisen keskitiensä kulttuurinsa monipuolistamiseen ja tunnetuksi tekemiseen. Jos ei löydä, kuka sellaista kulttuuria tarvitsee.  

Terminologiasta ja käsitteistä

Ryssittely ja ryssiminen -ilmaisuja ja niiden käännöksiä käytetään sekä yleisenä venäläisyyttä halventava ilmauksena Suomessa ja Venäjän uusissa naapurivaltioissa. Se toimii myös henkisenä puolustusmekanismina ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen vahvistajana  kun Venäjän käyttää tai uhkaa käyttää voimaansa näitä kohtaan. Itse termi juontaa juurensa jo 800 luvulta lähtien Kiovan Venäjä laajalle levinneestä nimityksestä ”Rus”, jonka johdannaiset vakiintuivat myös ei-slaavilaisiin kieliin muualla.  Sanan etymologialle on olemassa useita selityksiä, joista useat viittaavat skandinaaviseen alkuperään.  Ryssimisellä taas tarkoitetaan asioiden pilaamista, mikä ei ole kovin positiivinen ilmaisu myöskään. Suomettuminen on hyvin samankaltainen poliittinen haukkumasana, jota käytetään Suomen Neuvostoajan ulkopolitiikasta. 

Venäläinen Venäjä

Kun valtion suuruutta mitataan maan koolla, Venäjä on aikamme ehdoton suurvalta.  Maailmanhistorian mittareillakin mitattuna se kilpailee Mongolien ja Brittiläisen imperiumin kanssa johtajan paikasta maantieteellisellä koolla mitattuna. Jos suuruutta mitataan saavutuksilla inhimillisen elämän, kulttuurin, tieteiden ja taiteiden parissa, Venäjällä on myös paikkansa johtavien maiden joukossa.  Siitä ei kahta sanaa, niin selkeä Venäjän paikka on maailmassa. Meidän on vain ymmärrettävä mihin muihin asioihin kuin sotilaalliseen voimaan ja sen käyttöön Venäjän suuruus on perustunut ja perustuu tulevaisuudessakin. Sen ymmärtäminen on tärkeää myös venäläisille itselleen.  Oman maansa kehitys ja erilaisuus on nähtävä myös ulkopuolisten silmin. Enää ei riitä sen näkeminen johtajiensa ja omien venäläisten tiedostusvälineiden silmin. Venäjän tuleva kehitys on tärkeää myös Suomen kehitykselle niin hyvässä kuin pahassakin.  

Sisäinen vuoropuhelu

Venäjä eroaa muista maista yhdessä monessa suhteessa. Venäjän historiassa ei tunneta vuorovaikutusprosessia yhteiskunnan eri osien välillä. Syntyhistoriansa takia asioiden hoito ja keskinäissuhteet eri ihmisryhmien välillä ovat kuin Ibsenin näytelmässä ”Brand” – kaikki tai ei mitään. Laajojen maantieteellisten alueiden hallinnalla on hintansa. Iivana III alulle paneman Moskova-keskeisen Venäjän ja Pietari Suuren Venäjän keisarikunnan (1721 – 1917) hallinnon aikana maan koossa pysyminen on ollut ongelma. Se varmistettiin asevoimien kehittämisellä, varuskuntien sijoittelulla rajoille ja maan eri osiin voimatasapainon aikaan saamiseksi maan eri puolilla. Näin luodun laajan valtakunnan virkamiesten lojaliteetti saatiin aikaan sallimalla virkamiesten oman edun huomioonottaminen veroja kerättäessä ja asioita hoidettaessa. Se osittain selittänee Venäjän nykyisen laajalle levinneen korruption olemassaolon.  Kuormasta syöminen oli pienempi paha kuin peltojen ja viljelijöiden menettäminen. Virkamiesten etuoikeudet synnyttivät myös rakenteellisen juovan yläluokan ja muun väestön välille. Kansalaisten lojaliteettia valtiota kohtaan on valvottu jo Iivana Julman ajoista lähtien 1500 luvulta.   

Dialogi muiden maiden kanssa

Suomalaiset unohtavat, erityisesti kun venäläiset neuvostovuosina ja nykyhallinnonkin aikana toimivat tai käyttävät sellaista kieltä, josta suomalaisen koulujärjestelmän läpikäyneet ihmiset provosoituvat ja ärsyyntyvät historian vääristelynä, tuollaisessa tilanteessa tahdikkuuden ja sellaisen kielenkäytön, joka olisi paikallaan s, jota tarvitaan hyvien naapuruussuhteiden yhteydessä.  Kun enää ei ole kirjallista YYA-sopimusta maittemme välillä, suhteiden on oltava sellaiset, että niiden tulkinnassa ei tarvita toimittajien armeijaa eikä muutakaan armeijaa sanojen merkityssisältöjen määrittämiseen, kun kirjoitetaan toisesta osapuolesta. Ihmiset eroavat toisistaan oikeassa olemisen tarpeen voimakkuuden perusteella. Samoin kansakunnat. Avoimuus on hyve kansainvälisissä suhteissa. Pidättyväisyys asioista kertomisessa on myös tapa, jolle löytyy paikka ja perusteet asioita hoidettaessa.

Erehtymättömyys oppina  

Suomalaiset oppivat koulussa, että vuosisatoja paavillisen kirkon johtamistapa perustuivat johtajansa erehtymättömyyteen. Ranskana vallankumouksen jälkeen tällä seikalla ei ollut enää merkitystä ihmiskunnan kehitykselle, poliittisen päätöksenteon siirryttyä kirkolta maalliselle vallalle nykyisten poliittisten instituutioiden alkaessa kehittyä vanhan kirkollis-feodaalisen järjestelmän tilalle.  Myös koululaitos maallistui. Sen tehtävät ja opetussisällöt muuttuivat.
Koulusta alkoi kehittyä instituutio yhteiskuntaan, joka tarjosi mahdollisuudet yksiöiden etenemisessä yhteiskunnassa syntyperästä ja syntymäpaikasta riippumatta.  Tiedosta alkoi kehittyä erityisesti Länsi-Euroopassa yhteiskunnallinen tekijä, jolla oli merkitystä alueelle muodostuneiden nykyisten kansallisvaltioiden kehitykseen.

Tieteiden kehitys Venäjällä

Maailmassa on kahdenlaisia lakeja: säädettyjä ja säätämättömiä.  Ihminen luo normeja ja sääntöjä, joista yhtä osaa se kutsuu laeiksi.  Luonnonlait ovat syntyneet maailman alun ja olevaisen kehityksen yhteydessä.  Luonnonlakeja ei tarvitse säätää, ne vain pitää tuntea ja sopeuttaa oma toiminta niiden mukaan. Luonnonlakien tunteminen, vaikka niitä ei kuvattukaan nykyisellä tavalla, on ollut menneisyydessä jokaisen kulttuurin kehityksen perusedellytys paljon ennen kuin yhteisö on alkanut säätää lakeja ja rakentaa teitä. Luonnonlakien tuntemus erityisesti neljän vuodenajan maissa on ollut hengissä pysymisen ehto.  Venäläiset ja muut pohjoisen kansat hallitsivat nämä asiat, jolloin tieto ja tietämys siirtyivät perittyinä taitoina sukupolvelta toiselle.  Kun tieteistä tuli
tieteitä sanan nykymerkityksessä toisen maailmansodan jälkeen, Neuvostoliitossa tehtiin tiedettä, jossa väitöskirjatkin hyvin usein olivat julistettu salaisiksi jos niissä käsiteltiin yhteiskunnan perusteita ja turvallisuutta mahdollisesti horjuttavia asioita.

Venäjän 1993 perustuslaki

Mitä taas tulee ihmisten säätämiin lakiin, niin Venäjällä on taas säädetty vuonna 1993 uusi perustuslaki. Venäjän johto ja uusi kansanedustuslaitos ovat panostaneet siihen paljon. Sen avulla pitäisi toteutua ne luonnonlakien hallitsemisen rinnalla syntyneet vuosisataiset vanhemmilta lapsille periytyneet ihanteet ja yhteisölliset tavoitteet Venäjällä. Sen avulla Venäjän kansa voi nauttia siitä vauraudesta, jota maa on vuosisatojen aikana oman teknologisen osaamisensa, luonnonvarojensa sekä sotilaallisten valloitustensa ja niiden aseman uudelleenarvioinnin avulla itselleen kerännyt. Uuden perustuslain ja taloudellisen hyvinvoinnin tasaisemman jakautumisen perusteella venäläiset voivat matkustaa maailmalla ja oppia asioita muilta maansa rakentamisessa aivan samoin kuten Pietari Suuri aikoinaan teki opiskellessaan ”tuntemattomana” yli tuhannen ihmisen seurueen kanssa Hollannissa laivanrakennusta.  Toistaiseksi ei ole esitetty matkustamisrajoituksia venäläisille, vaikka se on yhteiskunnan koossapysymisen kannalta vaarallisempi asia kuin ulkomaiset asevoimat maan rajojen ulkopuolella.

Valtiososialismin loppu

Sekä luonnossa että ihmisten luomissa järjestelmissä jonkin loppu on aina jonkin toisen alku. Ihmiset voivat olla mitä mieltä hyvänsä Mihail Gorbatshovin saavutuksista ja johtamistavoista neuvostojärjestelmän viimeisenä johtajana, mutta yhdestä asiasta voimme olla samaa mieltä. Hän vapautti Venäjän sosialismin ikeestä samalla tavalla kuin Iivana III vapautti 1480 Venäjän mongolien ikeestä. Venäläisten olisi omassa historiankirjoituksessaan uudelleen arvioitava mongolihallinnon aikaa (1240 – 1480) kokonaisuutena ja suhteutettava se omaan toimintaansa nykyiseen Venäjän Federaatioon kuuluvissa etnisten vähemmistöjen alueilla. Mongolien kukistaessa Kiovan 1240, alkoi kehitys, josta alkoi myös nykyisen Moskova-johtoisen Venäjän kehitys.  Julmuudet ja verojen kanto olivat asioita, joista tuo aika tunnetaan nykyisessä Venäjän historiassa. Venäjän valtiollisten instituutioiden luonti ja se yli 100 vuotta kestänyt ”Pax Mongolia” oli merkittävä asia paikallissotien estämisessä ja kauppaan perustuvan kanssakäymisen kehityksessä Venäjään liittyvillä Volgan alueilla.  

Käsitykset valtiosta

Huolimatta valtiososialismin loppumisesta ja uusien itsenäisten valtioiden syntymisestä entisistä neuvostotasavalloista, Venäjä ei ole kehittynyt monikansalliseksi valtioksi vertaismaidensa tapaan. Venäjän nykyjohdolla on aivan päinvastaiset käsitykset tarvittavasta kehityksen suunnasta. Vallan keskittäminen perustellaan erilaisin sanakääntein kuin sosialismin aikana.  Hegeliläinen filosofia ja valtioihanne eivät alkuperäisinä ole koskaan saaneet pitkä aikaista viisumia Venäjälle juurtuakseen ylioppilaiden ja nuorten ajatusmaailmaan. Länsimaisten valtioiden kehitykseen vaikuttanut käsitys valtiosta määrittelee sen arvoja, joita ihmiset jakavat oman tietoisuutensa ja halunsa kautta.  Valtio on ihmisten hyvän toteutuma. Sen koossapysymiseen ei tarvita voimaa. Se voima syntyy ihmisten halusta olla yhdessä. Keitä he ovat kansallisuudeltaan, mitä kieliä he puhuvat on toissijaista. Ensisijaista on vain ihmisten identiteetti ja halu toimia yhdessä.  Silloin kun tämä filosofia levisi läntisessä Euroopassa, Venäjällä elettiin aikaa, jolloin keisari oli saanut valtansa suoraan Jumalalta. Sen ajan seuraamukset tunnetaan lokakuun 1917 vallankumouksesta.

Kulttuurin kukoistus

Kun venäläinen yhteiskunta ei kyennyt uudistumaan poliittisesti samalla tavalla kuin Länsi-Euroopan maat, ihmisten luovuus ja energia kanavoituivat eri tavalla.  Venäläinen kirjallisuus ja sen suuret kirjailijat ja runoilijat ovat osa maailman kulttuuriperintöä. Venäläisten kirjailijoiden joukossa on sekä universaaleja suurten tarinoiden kertojia että terävää yhteiskuntakritiikkiä esittävien yksilötason kertomusten avulla.  Samoin yliopistomaailma ja matemaattis-luonnontieteellinen tutkimus kehittyivät tavalla, joka löi leiman sekä neuvostoajan että nykyisen Venäjän yliopisto- ja tiedelaitokselle.   Valtio tukee tiedettä ja tutkimusta, kunhan se pysyy sisältönsä puitteissa hyväksyttävissä rajoissa eikä horjuta ”vahvaa valtiota”.  Tästä syystä venäläisen yhteiskunnan muutoskyky jää rajoitetuksi, jos poliittisessa päätöksentekojärjestelmässä ei tapahdu muutoksia.

Kolme aikaperspektiiviä

Aika on lineaarista, joka etenee tasaisesti ja on mittavissa. Syklinen aikakäsitys taas mieltää ajan suurempina kokemuksina, joiden ajankohta ja kesto voivat vaihdella.  Tämän päivän Venäjällä on kolme erilaista aikaperspektiiviä.  Venäjän johto on löytänyt vuoren, jolta näkee menneisyyteen. Johto tarkastelee asioita menneisyyden näkökulmasta.  Uusi Venäjän talouden ja luonnonvarojen hyödyntämisen kanssa toimiva joukko ei näe menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Heille todellisuus on vain tämä hetki ja sen tuomat hyödyt. Kolmas aikaperspektiivi löytyy synnytyssairaaloiden äitien vuodeosastoilta, jossa he uutta elämää sylissä pitäessään näkevät pidemmälle tulevaisuuteen kuin yksikään maan talouden ennustamisinstituutioista. Kuka osaisi rakentaa sellaisen talon Venäjälle, jossa nämä kolme aikaperspektiiviä yhdistyisivät yhden katon alle.  Sellainen olisi kirkonrakentaja, jota jopa Henrik Ibsen olisi kadehtinut.   

Erilaisuuden hallinta

Maailmassa on asioita, jotka koetaan ihmisten kesken samalla tavalla.  Valtiot, puhumattakaan valtioiden yhteenliittymistä ja kansainvälisistä organisaatioista, eivät välttämättä ole ihmisten
tavoittelevan hyvän ruumiillistumia. Käsitys ihmisestä ja tämän oikeuksista on yksi tällainen asia. Venäjä on kyennyt tuottamaan suuria taiteilijoita, tiedemiehiä ja muita tunnettuja persoonallisuuksia. Mutta pinta-alaltaan maailman suurimmasta valtioista on jäänyt löytymättä tilaa näille ihmisille ja heidän toiminnalleen. On pahinta sulkea oma omiensa joukosta, koska hän eroaa pääjoukosta.  Erilaisuus on voimavara apilapellossakin. Myös neliapilassa on kolme lehteä ja vielä yksi ylimääräinen.

Totuuden puhuminen

Venäjällä on myös vahva vaikeista asioista kiistämisen, vaikenemisen ja totuudesta puhumisen välttämisen perinne.  Tässä suhteessa Venäjä ei eroa mistään muusta sotilaallisen voiman avulla laajennetuista ja valtiosta. Ydinkysymys on kansalaiset itse suhtautuvat oman maahansa ja sen historiankirjoitukseen. Neuvostoliiton romahdus tapahtui, koska ihmiset menettivät uskonsa järjestelmään ja sen instituutioihin. Länsimaiset Neuvostoliitossa työskennelleet ihmiset ennen järjestelmän romahtamista joutuivat todistamaan lukusia yksilötason arvomaailman romahtamisia noina aikoina. Kaikissa tapauksissa oli yhteistä se, että nämä ihmiset kokivat kaiken merkityksettömäksi, koska heille oli ”valehdeltu”, mitä menneisyydessä oli tapahtunut. Puna-armeija ja Neuvostoliiton ilmavoimat pommittaessaan kaupunkeja Suomessa ei ollutkaan se sankarillinen armeija, josta heille oli kerrottu koulussa ja pioneerileireillä.

Muita havaintoja

Maailman muuttovoittoiset maat ovat maita, joissa ihmiset uskovat omien ja lastensa mahdollisuuksien toteutumiseen ja henkilökohtaiseen vaurastumiseen.  Nämä maat vetävät puoleensa osaavia ja taitavia ihmisiä, jotka työpanoksellaan hyödyttävät uutta kotimaataan. Venäjäkin voisi olla tällainen osaavien ihmisten vastaanottomaa, jossa venäläisten ja maahan muuttavien ihmisten mahdollisuudet toteutuvat. Sellaiseen kehitykseen tulee kulumaan paljon aikaa, jos silloinkaan. Mutta, jo ennen sitä, Venäjän johto voisi teettää paikallisilla mestareillaan Kremliin peilisalin, josta samalla, kun katselee menneisyyteen näkisi myös tulevaisuuden.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Tavallisen Venäläisen kannalta Neuvostoliitto oli parempi, kuin "Vapautunut" Venäjä.

Samalla, kun NL lakkasi olemasta, loppui myös leipä kaikilta.

Suurin osa venäläisistä lienee edelleenkin alle Neuvostoliiton elintason.

Venäläisistä rikkaista kaikilla on joku suhde entisen Neuvostoliiton johtoelimiin,- ja ne yhdessä suorittivat maailman kaikkien aikojen suurimmaksi sanotun talousrikoksen, ja ryöstivät NL:n omaisuuden.

Vladimir Putin esim. oli KGB:n kovan linjan hemmoja, ja sieltä ne eväät ovat nykyiseen valtaan hankittuja.

Ne, jotka nyt ovat ääritalousoikestolaisessa, Venäläisesä kapitalismissa "herroja," olivat sitä Neuvostoliitonkin aikoina.
Tavallinen kansa elää nälkäkuoleman rajoilla, ja osa kuoleekin nälkään.
Sitä tarjoaa nykyinen Venäjän äärikapitalismi, kun puolestaan NL sentään tarjosi sen leivän.

Mikä yhdistää toisiaan vihaavia, pikkuruista Viroa,- ja suurta Venäjää?
Mikä puolestaan erottaa Viroa,- ja pohjoismaita?

No, Viro valitsi Venäläisen talouspolitiikan, eli äärikapitalismin,- ja on erittäin kaukana hyvinvointiyhteiskunnasta.

Virosta ei tule koskaan pohjoismaista yhteiskuntaa.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Markku,

Kiitos palautteesta. Jo Neuvostoliiton aikana virolaiset yritykset toimivat markkinamekanismin keinoilla. Kun kesälomien jälkeen NL:ssa palattiin töihin, virolaiset yritykset ottivat yhteyksiä muualla maassa oleviin yrityksiin ja keräsivät tietoja, ketkä olivat jäljessä tuotantotavoitteiden saavuttamisessa. Virolaiset yritykset tarjosivat kapsiteettiaan eri kompponenttien tai lopputuotteiden valmistuksessa.
Syntyi "win-win" tilanne ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Heikki K. Auvinen

Käyttäjän 1 kuva
Freddy Van Vonterghem

Minä vahdin, että minun venäläinen työnantajani ei ryssii, Venäläinen työnantajani on tyytyväinen siihen, että opastan, hän halua, että kauppa tehdään Suomalaisten sääntöjen mukaan.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Freddy,

Kiva kuulla, että oppimista tapahtuu. Itsekin olin ja olen edelleenkin mukana suuressa muutoksessa. Olen tavannut työssäni lukuisia alan ammattilaisia, jotka ovat mukana maailmalla busineksessa yksittäisinä ammattilaisiana. Muutoksenhallinnan ongelma ei ole yritystasolla.

Heikki K. Auvinen

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Kaikista muunmaalaisista valiten ryyppään mieluiten ryssien kanssa.
He eivät kuseta kun ollaan kännissä vaan ollaan vilpittömästi mitä ollaan.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Jarmo,

Joptain samanlaista olen itsekin kokenut. Tasapinoiset yksilöt ovat tasapainossa vaikka hieman laitsessakin. Mutta joissakin porukoissa puolenyön jälkeen kun jutut menevät Suomen itsenäisyyden väliaikaisuuteen, niin silloin sekä vitsit että ruuti on vähissä. Vaikka me emme olekaan mikään hevoskansa, niin on meillä ainakin maine, että juomme kuin hevoset...

Heikki K. Auvinen

P.S. Kyllä venäläisten joukosta löytyy hienojakin ihmisiä, joilla on suuri sydän ja pelisilmää vaikeissaki tilanteissa.

Juha Lehtinen

Kun käytän ruotsia, puhun "om ryssarna". Kun puhun ranskaa, sana äännetään samoin: [le' Ryss].

Suomalaiset, itsenäisenä ja suvereenina kansakuntana, ovat täysin oikeutettuja käyttämään mistä tahansa kansakunnasta tai kansasta tai ihmisryhmästä sanoja, jotka on johdettu maan nimestä, kuten esim. svenskit, britit, hollantilaiset, ryssät, norskit, polakit, eestiläiset tai germaanit.

Se, että suomalaisilta halutaan kieltää tällaisia sanoja, asettaa suomalaiset alemmalle tasolle, jossa jokin ihmisryhmä sanelee, että niitä tulee kutsua tietyllä sanalla.

Nykyään esimerkiksi Burman diktaattorit vaativat, että koko maailma käyttää heistä sanaa Myanmar. Mutta jos maan nimeksi on vakiintunut Burma, siitä käytetään sanaa Burma, tai esimerkiksi Saksa, Tyskland, Germany, Allemande, Niemcy, Vokietija tai Duc osoittavat, että maan nimi, tai kansakunnan nimi voi olla ihan mikä vaan, mihin kansa on aikojen kuluessa tottunut.

Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Juha,

En pyri kirjoituksellani kielipoliisiksi. Tahdikkuutta ei pidä koskaan unohtaa. Kysymys: Miksi myyntijohto on vahvoilla valinnoissa, kun yritykselle valitaan uusi johto? Vastaus: Heillä on myyntityössä kehittynyt hyvä kommunikointitaito. "Laukkuryssät" liikkuivat yli rajan ja heillä oli tilannetajua kyky kommunikoida molemmin puolin rajan. Harva se laukkuryssä, joka alkoi konsultoida talojen kaappien paikkaa. Ei meidänkään tarvitse mennä Venäjälle sormella osoittelemaan asioita. Heikkosormiset joutuisivat lastoittamaan kesken matkan sormensa, koska siellä on niin paljon osoitettavaa meidän mittatikkujemme mukaan. Diagnoosi: Rasitusvamma etusormessa.

Juha Lehtinen

Miksi oletusarvo on aina se, että suomalainen on altavastaajana, ja meidän valisemamme äänenpainot ja sanat ratkaisevat, kun taas suuret ja mahtavat herrakansat vain päättävät, ovatko ne "vihaisia", jos ilmaisemme tahtomme, kuten muuten tapahtui yli sata vuotta sitten suuren adressin yhteydessä.

Itsenäinen ja suvereeni valtio luo omat standardinsa, ja sellaisessa valtiossa on kansa oman itsensä herra ja valitsee oman kielenkäyttönsä itse.

Totta kai, ja tämä on itsestään selvää, kohtelias kielenkäyttö kuuluu aina asiaan, ja sitä kohteliasta kielenkäyttöä muuten sopisi soveltaa myös suomalaisten keskenään, ja myös esimerkiksi poliittista oppositiota kohtaan.

Matti Mäyränpää

Oli vain yksi "kansanryhmä", josta käytän sanontaa "Ryssä on ryssä, vaikka sen voissa paistaisi." Kansanryhmä oli Stalinin politrukit.

Talvisodan rauhan tullessa 21.D:n sankarivainajia jäi demergaatiolinjan taakse noin 90 miestä. Eversti Hersalo neuvotteli puna-armeijan upseerin kanssa ja he olisivat antaneet luvan noutaa vainajat pois, mutta Ryssän politrukit kielsivät ehdottomasti.

15.6.2008 Vuosalmelta löytyi joukkohauta, jossa 10 suomalaisen taistelijan jäämistöt olivat maatuneet 68 vuotta luonnon ja NL:n armoilla, kirkosta etäällä, mutta Jumalan suojeluksessa kaikki vuodet. (Joukossa olleen isäni jäämistö siunattiin Sankarivainajien muistopäivänä 20.5.2012 kotiseurankuntansa sankarihautaan.)

Kirjoitit, Heikki asioista ja kansasta johtajineen kuin Talvisodan monet sotapäiväkirjojen "kynämiehemme". Kohteliaasti ja totta. Kuin vanhan ajan opettajat ja kasvattajaisät.

Tuula Hölttä

Matti M. ”Oli vain yksi "kansanryhmä", josta käytän sanontaa "Ryssä on ryssä, vaikka sen voissa paistaisi." Kansanryhmä oli Stalinin politrukit.”

Samoin teki Karjalasta sotaa pakenemaan joutunut isäni. Ryssä tarkoitti totalitaristista vallankäyttö- ja hallintojärjestelmää, joka ei tuntenut demokraattisesti valittuja paikallishallintoja eikä kansalaisten ääntä kuuntelevaa lähidemokratiaa, vaan ”saneluvaltaa” paikallistasolla käyttivät keskushallinnon käskyjä kansalaisille jakelevat keskushallinnon poliittisesti "tarkoituksenmukaisten" organisaatioiden virkamiehet.

Tätä järjestelmämallia noudatti myös YYA-Suomen korkein poliittinen johto Kremlin ohjeita jakelevine ”kotiryssineen” ja samaa mallia noudattaa mielestäni ainakin osittain myös nykyisen Venäjän federaation ”ohjattu demokratia”.

Samaan keskusjohtoiseen hallintomalliin pyrkii myös nykyinen EU ja järjestelmänsä Neuvostoliiton mallin mukaisesti nomenklatuuraksi rakentanut ja kansalaisia kuulematta Suomesta EU:n perustuslaillisen osavaltion tehnyt poliittinen eliitti, joka jakelee poliittisesti "tarkoituksenmukaisten" organisaatioidensa ohjeita poliittisesti "tarkoituksenmukaisten" virkamiestensä välityksellä kansalaisille heitä kuulematta. Tässä tilanteessa ei voi oikein muuta sanoa, kuin että kaipa Suomi nytkin on sen oman ”ryssänsä” ansainnut.

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Tuula,

Nuorempana minulla oli vahvemmat mielipiteet asioista. Iän myötä ja asumalla kuusi vuotta Keski-Aasian maissa, olen oppinut antamaan arvoa myös jurtassa asumiselle. Tuulikaan ei saa siitä otetta eikä pysty tarttumaan sen kulmista kiinni. Matto roikkumassa sen pohjoisseinällä paikallisen uskomuksen mukaan estää pahojen henkien tulemisen sisään...

Olennaista ei ole asunnon rakenne vaan kuinka se täyttää asumeisen perustarpeet. Sama pätee valtioinsituution ja sen palveluksessa olevien virkamiesten kanssa. Kaikille ei jurtat ole riittävän näyttäviä. Monet haluavat rakentaa palatseja. Venäjä on oman tiensä kulkija. Sen tie on tavattoman pitkä ja leveä. Sen tienrakentajat ovat sukupolvesta toiseen uupuneet ennen kuin maailman hienoin tie on tullut ajokelpoiseksi.

Heikki K. Auvinen

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Matti,

Maailmaa ja elämnää nähneen miehen puhetta, joka lämmittää kirjoittajan mieltä suuresti. Yritin keväällä blogissani runomuodossa kiteyttää myös runona omille lapsilleni sen, mistä on oikein kysymys meidän suhteessa naapuriimme. Olen viettänyt lähes 1/3 osan elämästäni siellä toisella puolella rajaa. Sinä aikana on kai oppinut itsekin jotain. Jos opitulla on jotain arvoa muille suomalaisille, minun olisi se tavalla tai toisella kyettävä viestimään muille.

Heikki K. Auvinen

Toimituksen poiminnat