Heikki K. Auvinen Kestävän kehityksen kriitikko

Babushkojen maassa Bakun jälkeen

Vuoden 2012 Euroviisukilpailu oli historiallinen tapahtuma sekä järjestäjämaalle Azerbaidžanille että myös monille muille maille.  Venäjän luova, toisen sijan tuonut osallistumisratkaisu oli voitto Venäjälle sen omassa sisäisessä uudistumisprosessissa, kun jo kypsempään ikään ehtineet naislaulajat valloittivat maailman televisiokanavien kautta ihmisten sydämet venäläisyydelle myötämielisiksi tavalla, jollaista ei maan historiassa aiemmin ole nähty.  Puna-armeijan kuoron ja venäläisen baletin esitykset ovat myös mielessä.  

Muutoksien lähtökohdat Venäjällä

Venäjä on suuri maa, jossa aikakin on pidempi kuin vastaava hetki Euroopassa. Se tekee historiasta merkittävän asian ihmisten ajatteluun ja tietoisuuteen. Venäläisessä talossa on myös paljon kaappeja, joissa jokaisesta voi löytyä luurankoja.  Edellisestä johtuen tulevaisuus on vähemmän merkityksellinen kuin menneisyys ja tämä hetki venäläisen yhteiskunnan kollektiivisessa tietoisuudessa ja virallisessa ulospäin näkyvässä julkisivussa.  

Venäjällä eletään muutosten aikaa

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1991 Venäjällä on tapahtunut merkittävä muutos, joka on seurausta naisten kasvavasta merkityksestä yhteiskunnallisissa asioissa.  Venäjän historia tuntee jo Kiovan Venäjän ajoista periodeja, jolloin naisten asema pääsyssä koulutukseen on ollut muuta maailmaa edellä, josta suomalaisetkin pääsivät nauttimaan ns. Vanhan Suomen alueella tsaarinvallan aikana. Mutta Miina Sillapää tyyppistä naisen aseman parantajaa maassa ei ole toistaiseksi ollut.  

Itsenäisemmät perheenäidit

Nykyisen Venäjän aikana on tapahtunut merkittävä muutos aikatodellisuuden suhteen.  Venäläiset nuoret perheenäidit ovat itsenäisempiä kuin koskaan aikaisemmin Venäjällä.   He ovat myös huolissaan lastensa tulevaisuudesta.  He haluavat parempaa koulutusta ja terveydenhuoltoa lapsilleen, usein heidän aloitteestaan mennään lapsien kanssa juhlapyhinä ja lomilla ulkomaille, jotta heidän lapsensa näkisivät maailman Venäjän rajojen ulkopuolella eikä maailmankuvaa tarvitsisi rakentaa virallisen muista maista rakennetun maailmankuvan perusteella.

Onko Venäjällä sosiaalipolitiikkaa?

Maailman koulutusjärjestelmien kehityshistoriassa venäläisellä koulu- ja yliopisto-opetuksella on tunnustettu paikka kasvatuksen historiassa vahvana luonnontieteiden ja matemaattisten aineiden osaajana. Onko nykyjohto tehnyt jotakin tämän Venäjän kansallisomaisuuden vaalimiseksi ja hyödyntämiseksi muiden maiden kanssa käytävässä yhteistyössä.  Neuvostoliiton ansioksi voidaan lukea, että järjestelmä piti huolta vanhuksista ja eläkeläisistä.  Vuoden 1991 jälkeen vanhusten asema ei ole kadehdittava Venäjällä.  Maassa ei ole teollisuusmaiden sosiaaliturvastandardit täyttävää järjestelmää, koska valitsijoistaan riippumaton maan puuhastelee ihan muiden asioiden parissa.   

Venäläisestä talouspolitiikasta

Tänä päivänä Venäjällä esitetään näytelmää ”Demokratia”, jollaista ei tunneta muissa teollistuneissa maissa.  Siirtomaakauden jälkeinen globaalitalous perustuu halpoihin raaka-aineisiin, jatkuvasti kallistuvaan energiahinnoitteluun ja teknis-taloudelliseen osaamiseen tulontasausmekanismeineen eri maiden sisällä. Kehitysapu ja teknisen avun järjestelmät voidaan nähdä tulonjakomekanismina kansainvälisesti.  Venäjäkin on lähtenyt mukaan avustusohjelmiin lahjoittajamaana, kun se tähän asti on ollut vuodesta 1991 lähtien teknisen avun ohjelmien vastaanottajamaana.  

Orastava kansalaisyhteiskunta

Demokratia-näytelmä on pyörinyt liian pitkään. Ensin Neuvostoliitossa ja sitten nykyisen Venäjän aikana vain nimiä ja esiintyjiä on vaihdettu.  Kansa ei ole ollut tyytyväinen näkemäänsä esitykseen ja ihmiset ovat siirtyneet katsomoista kaduille vaatimaan uudenlaisia esityksiä.  Internet ei ole poistanut tarvetta aidon teatterielämyksen aikaansaamiseen.  Viime aikoina Moskovan ja Pietarin kaduilla esitetyistä näytelmistä puuttuvat Aristoteleen kolme hyvään näytelmään kuuluvaa rakenneosaa: alku, keskiosa ja loppu. Ilman niitä katuteatteri ei tuota sitä mielihyvää, mitä hyvän näytelmän katsominen tuottaa.

Koulun pihalta maailmalle

Ranskan vallankumouksen ja kansallisten koulutusjärjestelmien siirtyminen kirkolta maalliselle vallalle synnytti uudenlaisen tietoisuuden ja valtarakenteen ihmisten keskuudessa. Länsimaiset siirtomaavallat joutuivat sata vuotta myöhemmin opettelemaan uudenlaisen elämäntavan kantapään kautta. Tämän ”koulunpihasyndroomana” tunnetun asian mukaan koulun pihalla vahvin sanelee säännöt.  Hän hallitsee voimalla pihaa, kerää itselleen haluamiaan esineitä ja haluaa voimansa avulla olla pihan johtaja. Hän ei halua ymmärtää, että anastetut esineet eivät muutu hänen omaisuudekseen tavalla, jota hän on käyttänyt saadakseen ne.

Muutoksenhallinta ongelmana

Venäjän valtiollisen historian ja venäläisyyden suurimpana ongelmana on muutoksen hallinta.  Jos ja kun Venäjä katsoo vaalivansa Rooman valtakunnan perintöä, se on ymmärrettävää. Mutta miksi sitten italialaiset ovat halunneet muuttua? Muutokselle löytyy selitys yhteisöjen aikatodellisuudesta.  Venäläinen yhteiskunta painottaa todellisuutensa liiaksi menneisyyden ja tähän hetkeen tasapainoisen ja myös tulevaisuuden huomioonottavana aikatodellisuuden kustannuksella.  Kun maan johto Venäjällä haluaa yhtenäisyyden säilyttämiseksi ohjata ja valvoa asioita, jotka muissa lojaliteettiin perustuvissa kansallisvaltioissa kuuluvat ihmisten omaa päätäntävaltaan, paikalleen pysähtyminen on luonnollinen seuraus asiantilasta.  

Lomonosovin merkitys Venäjällä

Koulussa oppimamme Venäjän historia on tsaarien ja sotien historiaa.  Tänä päivänä sama tapa jatkuu kun länsimaiset asiantuntijat ja lehdistö seuraavat ja kommentoivat Venäjän asioita.  Mutta venäläisyys ja Venäjän valtio on moniulotteisempi asia kuin sen johdon tekemisien ja sanomisien seuranta.  Venäjän uudistamisessa ei välttämättä tarvita länsimaisia malleja. Omasta maan historiasta löytyy innovatiivisia ihmisiä, joiden näkemykset Venäjän kehityksestä ovat käyttökelpoisia ja maan uudistamisessa jo kerran koeteltuja keinoja. Mihail Lomonosov, suuri venäläinen sielu, uudistaja ja tiedemies (1711 – 1765) toimi sellaisella tavalla elämässään, joka kelpaa esimerkiksi myös tämän päivän johdolle Venäjällä.  Hän osasi tehdä eron oman edun ja muiden ihmisten edun välillä.

Suuret sotapäälliköt ja patriootit

Isänmaallisuus on aina ollut korkeassa kurssissa Venäjällä. Olipa vallassa jumalalta valtansa suoraan saanut tsaari tai kansainvälisyyden nimeen vannova kommunistipuolueen. Viimeksi mainittu korotti kansakunnan muiden kansakuntien yläpuolelle perustettuaan maailman ensimmäisen sosialistisen valtion lokakuun suuren vallankumouksen jälkeen 1917.  Venäjällä, kuten muissakin maissa, historiankirjoitus on nostanut esiin suuria sotapäälliköitä, joiden neuvokkuuden ja sotataidon ansiosta Venäjä ja sen armeija on tuloksellisesti puolustautunut maahantunkeutujia kohtaan.  Sotien aloittamisesta historiankirjoitus on paljon vähäsanaisempi.  Siitä seuraa muista poikkeava käsitys asioiden nykytilasta venäläisten ja Venäjän Federaatioon kuuluvien vähemmistökansojen keskuudessa.  

Venäjän kansallisomaisuus

Venäjän johtajuuden tärkein kysymys on ollut ja myös tulee olemaan kuinka vaalia venäläistä kulttuuria, joka avaruuden valloituksineen on kallisarvoisin asia Venäjän historiassa.  Voimankäytön avulla anastetut ja Venäjän valtioon liitetyt maa-alueet eivät voi olla Venäjälle ydinkysymys, koska, kuten koulujen pihalla vain voima merkitsee, joka myöhemmin korvautuu muilla kyvyillä ihmisten kypsyessä aikuisuuteen, jossa sosiaalisten valmiuksien merkitys menestystekijänä kasvaa sekä yksilö- että yhteisötasolla.  Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä ja sen jälkeen Venäjälle avautui ikkuna uudenlaiseen vuorovaikutukselle perustuvaan kanssakäymiseen omien väestöryhmien ja ulkopuolisten ryhmittymine kanssa. Venäjän kansallisomaisuus olisi voinut ja voisi edelleenkin tehdä siitä tavoiteltavan yhteistyökumppanin.

Kuka uhkaa Venäjää?

Sotimisen taidon opeissa Venäjää uhkaavat tekijät voidaan jakaa kahteen ryhmään: ulkoiset ja sisäiset uhkatekijät. Uhkatekijät voivat olla todellisia ja kuviteltuja. Jälkimmäisiä ns. fiktiivisiä uhkia tarvitaan usein sisäisistä syistä.  Ulkopuolisen ihmisen on hyvin vaikea uskoa kenenkään Venäjän johtoon kuuluvan ihmisen maalailevan fiktiivisiä uhkakuvia budjettisyistä.  Venäjän armeijan 500 miljardin kehittämisohjelman luulisi riittävän terävimmillekin haukoille.  Kenties maan sotilasjohdon ja siviilijohdon näkemyksissä maailman kehityksestä ja sen mukanaan tuomista uhkakuvista eroavat merkittävästi.  Maailman väestökehitystä seuraavien asiantuntijoiden keskuudessa ollaan oltu huolestuneita väestömuutoksista Aasiassa. YK:n väestöennusteen mukaan 2050 yli puolet (57,2 %) maapallon väestöstä tulee asumaan Aasiassa.

Venäjän Aasian-politiikka

Venäjälläkin tämä kehitys on havaittu.  Mutta sitä ei koeta uhkatekijänä.  Venäjän Siperia-politiikka on muuttunut.  Kukaan ei ole enää rakentamassa talkoohengessä Amurin rataa Baikalilla. Nykyjohdolle riittää kunhan Siperia luonnonvarat ovat käytettävissä.  Sitä ei enää asuteta samalla tavalla kuin Neuvostoliiton aikana.  Siperiaan on sisältä päin syntymässä sosiaalinen tyhjiö, ei sotilaallista tyhjiötä, josta nykyjohto pitää kyllä huolen.  Venäjälle ei ole koskaan sen historian aikana väestötunkua länsimaista käsin. Ei myöskään muista maailman osista, jos sitä verrataan Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, missä muuttajat liikkuvat paremman elintason perässä.  Väestönkasvusta johtuvan muuttoliikkeen motiiveja ja dynamiikkaa ei vielä tiedetä.  Voidaan olettaa, että liikkeelle lähtevien ihmisten motiivina tulee olemaan hengissä säilyminen, joka on paljon voimakkaampi motiivi kuin elintason kohottaminen.

Mahdollisuudet Venäjälle

Kun tarkastellaan niitä vaihtoehtoja, joita Venäjällä on tällä hetkellä omien kansallisten etujensa ajamisessa, on suorastaan käsittämätöntä kuunnella maa johtoon kuuluvien ihmisten kannanottoja siitä ketkä uhkaavat Venäjän turvallisuutta.  Potentiaaliseksi vastustajaksi määritellään NATO (Eurooppa ja Yhdysvallat) ja sen kanssa yhteistyötä harjoittavat tahot.  NATO ja sen piirissä tapahtuva teknis-taloudellinen yhteistyö, josta Venäjä oli kylmän sodan aikana täysin ulkopuolella (CoCom rajoitukset) on ainutkertainen mahdollisuus Venäjälle kansallisomaisuutensa turvaamisessa.  Venäjä on suurvalta, joka parhaiten hyödyntää teknologista osaamistaan olemalla NATOn jäsen. NATO on innovatiivinen sekä sotilas- että siviiliteknologia kehittämishankkeissa.  Venäjän on oman etunsa nimissä poisopittava sellaisesta käsityksestä, että NATO on uhka Venäjälle. Päinvastoin, se on mahdollisuus. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän juhamakkonen kuva
Juha Makkonen

Tässä oli aineksia moneen erinomaiseen avaukseen, esim. vähemmän tunnetut Lomonosov & Venäjän Aasian-politiikka. Suosittelenkin että tuot näitä uudelleen framille pienemmissä erissä. Tämän pituiset kirjoitukset jäävät usein blogimuodossa valitettavan vähälle huomiolle.

Yksittäisten aiheiden käsittely synnyttää helpommin keskustelua/uusia näkökulmia ja sehän on blogien suola. Itse ainakin tarvitsisin sitä saadakseni tästä alustuksesta enemmän irti.

Olet myös varmaan huomannut kuinka otsikoistasi "Tarvitaanko Suomessa kaksikamarista eduskuntaa?" synnytti eniten keskustelua. Kuka uhkaa Venäjää? olisi näistä väliotsikoista varma hitti...

Käyttäjän heikki1k2auvinen kuva
Heikki K. Auvinen

Juha,

Kiitos. Yksikin julkinen kommentti on hieno asia. Keskusteluperinne Suomessa on muutoksessa. Asioiden perhtymättömyys ei ole ainoastaan maassa vierailevien kenraalien synti. Suomen ja suomalaisuuden kannalta tärkeissä asioissa meillä on eroteta mielipiteitä ja tosiasioita. Oman mielipiteen esittäminen julkisesti ajaa toisiasioiden esittämisen edelle. Syvällistä keskustelua ei vain harjoiteta, ei lehdistössä ei TV:ssä. Vanhan kellarikin on siinä määrin muuttunut, ettei sinnekään ole enää asiaa...

Toimituksen poiminnat